Raahen kirjasto

Etusivu » Uncategorized » Mitä luen tänä kesänä: kirjaklubilaisten valitut lukupinot

Mitä luen tänä kesänä: kirjaklubilaisten valitut lukupinot

Raahen kaupunginkirjasto/pääkirjasto

040 135 6799
ma - pe 09 - 19
la 09 - 16

Arkisto

Kategoriat

Kesä on lukemisen luvattua aikaa, sillä vaikka kirjaan tarttuminen on mukavaa ympäri vuoden, on lämpimimmällä vuodenajallamme yleensä yksi etu: pitkä loma, jonka aikana ehtii uppoutua yhteen jos toiseenkin kirjalliseen maailmaan. Raahen kirjaklubilaiset silmäilivät hyllyjään ja yöpöytiään ja koostivat iloksenne mainion TBR-listan, josta löytyy vinkkejä niin romaanien, runojen kuin tietokirjojenkin ystäville. Lukuiloa!

Taustana poutapilvinen taivas, jonka päällä artikkelissa vinkattujen kirjojen kansikuvat. Kuvituskuva.


ARJA

Laura Andersson: Kuolema Kulosaaressa. Otava 2022.

Lili Loimola on 37 vuotias ja muuttanut takaisin Helsinkiin. Hän on sotavuodet asunut Yhdysvalloissa ja saanut siellä elantonsa kotiapulaisena. 1940-luvun Helsinki ei anna kovin paljon vaihtoehtoja hänen ikäiselleen – joko ryhdyt kotiapulaiseksi tai menet naimisiin. Kodinhoito ei innosta Liliä. Hän hakeutuu yksityisetsiväksi ja ensimmäinen toimeksianto vie hänet keskelle kulosaarelaisen äveriään yrityssuvun syysjuhlia.

Odotan innolla Laura Anderssonin esikoisteokseen tarttumista. Sen kansikuvassa jo henkii sodan jälkeinen aika – toivo ja uudet tuulet. Kirjan prologi loppuu sopivasti

Kukaan ei näe, kun hänet raahataan täältä johonkin pois ja jätetään sinne kuolemaan. Yksin ja hylättynä. Eikä kukaan koskaan löydä häntä. Sen hän tietää, ja ajatus kylmää häntä enemmän kuin kimppuun hiipivä kuolema. Kukaan ei välitä.” (s. 6)


MIKKO

Norman Mailer: Pyövelin laulu. Suomentanut Erkki Jukarainen. Otava 1985.

Tosipohjainen kirja yhdysvaltalaisesta murhaajasta, joka sai kuolemantuomion ja myös kärsi sen. Norman Mailer on kirjailijoita, joiden teoksia olen aikonut lukea vuosikymmeniä. Pyövelin laulu oli aikoinaan omassakin hyllyssä, mutta vein sen antikvariaattiin. Pituus tuntui silloin aivan liialliselta. Varasin juuri kirjastosta, koska luen parhaillaan toista Mailerin tiiliskiveä, Porton haamua, ja tämä teos alkoi jälleen kiinnostaa. Pyövelin laulu on palkittu Pulitzerilla, mikä voi olla joillekin lukijoille suositus.

Serafim Seppälä: Antiikista Bysanttiin – Aatehistoriallisia murroksia. Gaudeamus 2021.

Tätä kirjaa ei ahmita. Aihe on erittäin mielenkiintoinen. Esittelytekstin mukaan teoksesta voi etsiä vastausta kysymykseen siitä, miten kristinusko muutti maailman katsomisen tapaa. Aihe on niin laaja, että jopa kirjailija itse huokailee sille esipuheessaan. Varovaisen aloittelun jälkeen Seppälällä kyllä riittää näkemystä ja taitoa kirjoittaa näkemyksensä kiinnostavasti.

Jaroslav Hašek: Kunnon sotamies Švejk maailmansodassa. Suomennos Eero Balk. Tammi 2013.

Kaverilta saatu klassikko on odottanut hyllyssä lukemista monta vuotta. Varhaisempaa suomennosta olen jonkin matkaa muinon lukenutkin, mutta Eero Balkin suoraan tšekin kielestä kiinnostaa. Kuten romaanin nimestä voi päätellä Švejk osallistuu omalla tavallaan maailmansotaan. Jospa tänä kesänä pääsen loppuun saakka.


SATU

Joku Colson Whiteheadin teos tai useampi, todennäköisesti ensimmäisenä Harlem Shuffle. Suomentanut Markku Päkkilä. Otava 2022.

Colson Whiteheadia ovat suitsuttaneet sekä ystävät että media, viimeisimpänä Suomen Kuvalehti, joka kyseli, onko tässä paras elossa oleva amerikkalaiskirjailija. Pakkohan tällaiseen on tarttua. Ajattelin aloittaa kevyemmästä päästä Whiteheadin tuotantoa. Muita suomennettuja Whiteheadin teoksia ovat Nickelin pojat, Maanalainen rautatie ja Balladi John Henrystä.

Rick Riordan: Syvyyksien tytär. Suomentanut Ilkka Rekiaro. Otava 2022.

Rick Riordanin nuortenkirjat ovat aina olleet minulle mukavia aivojen lepohetkiä menneen ajan kulttuurien, nokkelan sanailun ja pääosin onnellisesti päättyvien seikkailujen parissa. Suurimman suosikkini Apollon-sarjan päättyä kiinnostaa, millainen on Riordanin uuden sarjan avaus, Syvyyksien tytär. 

Anneli Kanto: Ihan pähkinöinä. Karisto 2018.

Pidän raahelaisen Pauliina Vanhatalon Veera Vaahtera -nimellä kirjoittamasta chick lit -kirjallisuudesta, joka on yhtä aikaa kepeää ja älykästä. Anneli Kanto puolestaan on yksi suosikkikirjailijoistani, joten kun hän on kirjoittanut chick litiä, odottelen jotain juurikin sellaista: kepeää ja älykästä. 

Rupi Kaur: Maitoa ja hunajaa. Suomentanut Riikka Majanen. Sammakko 2017.

Maitoa ja hunajaa on runo- ja proosateos, johon törmäsin oppilaitteni kautta. Heistä useampi valitsi kirjan luettavakseen kurssilla, jossa piti tutustua lyriikkaan.  Kustantajan mukaan teos kertoo väkivallan, hyväksikäytön, rakkauden, menetyksen ja naiseuden kokemuksista. Teksteissä kuitenkin löydetään myös hyvyyttä.


HANNA

Naomi Klein: Tuli on irti – maapallon polttava tulevaisuus. Into 2022.

Tuli on irti esittelee Kleinin koottuja kirjoituksia ja ajatuksia 2010-luvulta vuoteen 2019 asti: tällä kertaa hän haluaa ihmisten avaavan silmänsä ilmastonmuutoksen suhteen.Klein tuo yhä uudelleen ja uudelleen esille oman, tutkijoiden ja – yhä enenevässä määrin – kansan huolen pahenevasta ilmastokriisistä. Hän tekee myös selväksi ketä syyttää: ylikansallisia fossiilisten polttoaineiden suuryrityksiä, jotka ovat vastuussa suurimmasta osasta viime vuosikymmenten hiilidioksidipäästöistä.

Kirjassa esitetään kuitenkin vaihtoehto synkkyyteen vaipumiselle tai vanhojen virheiden toistamiselle. Vanha ja kulunut ajatus siitä, että pienistä puroista syntyy suuri virta, heitetään romukoppaan: “Valitettavasti vastaus kysymykseen siitä, mitä juuri minä yksilönä voin tehdä ilmastonmuutoksen torjumiseksi, on: et mitään. – – Voimme kohdata tämän valtaisan haasteen vain yhdessä. Osana massiivista ja järjestäytynyttä maailmanlaajuista liikettä.”

Tämä “massiivinen ja järjestäytynyt maailmanlaajuinen liike” on Green New Deal, jonka syntyä ja pääperiaatteita kirjan artikkeleissa seurataan. Kleinin mukaan ajatus siitä, että ilmastokriisi olisi erillinen ongelma verrattuna maailman kaikkiin muihin ongelmiin, on väärä, eikä sitä näin ollen voi yhtenä, erillisenä ongelmana ratkaistakaan. Jotta saamme ilmastokriisin ratkaistua, meidän pitää ratkaista myös muut meitä vaivaavat ongelmat.

Amanda Palo: Outoja kaloja. Kosmos 2021.

“En tiedä hävettääkö häntä tilauksen vaatimattomuus vai ihmisten seurassa oleminen, mutta minä ymmärrän häntä. Olisihan aivan kauheaa, jos meistä paljastuisi jotain, minkä yritämme niin kipeästi pitää piilossa.”

Outoja kaloja on kokoelma lyhyitä proosatekstejä elämästä. Siitä, miltä tuntuu olla nainen, pelätä miehiä, olla rakastajatar, valehdella, juoda viiniä, nähdä unia, unohtaa, erota, elää. Tarinoiden kertoja tarkkailee itseään ja muita äärimäisyyteen asti ja kertoo havaintonsa raatorehellisesti. Tämän pienen, kauniin kirjasen lukee vaikka yhdeltä istumalta pihakeinussa.

Erin Morgenstern: The Night Circus. Doubleday 2011.

Sirkus on saapunut kaupunkiin. Ilmoittamatta, yllättäen. Minne tahansa yösirkus meneekään, se tuo mukanaan taikuutta, jännitystä, kuumaa kaakaota ja isoja telttoja. Sirkuksen mukana kulkee sekalainen joukkio ihmisiä, joista jokaisella on omat kykynsä. Kaiken keskipisteessä on vuosia sitten aloitettu kilpailu, jonka kilpailijat eivät itsekään tiedä, mitä heidän tulisi tehdä tai missä asiassa he kilpailevat.

Erin Morgensternin The Night Circus on ilmestynyt jo kymmenen vuotta sitten mutta suomennosta siitä ei ole tehty. Se on harmi, sillä yösirkus tuo lukijan eteen maagisen sirkuskiertueen, jonka alkuunpanevana voimana toimiva kilpailu muuttaa lopulta kaikkien sirkukseen jotenkin liittyvien ihmisten elämän. Kesälomalla on kuitenkin mainiosti aikaa lukea englanniksikin, joten jos ya-henkinen fantasia ripauksella romantiikkaa kiinnostelee, The Night Circus on oiva valinta.

Anja Erämaja: Olen nyt täällä metsässä. WSOY 2021.

Anja Erämajan teoksessa ollaan kirjaimellisesti metsässä. Runot, välillä jopa proosarunon mittaisiksi venyvät, vievät lukijan suomalaiseen metsään. Tarkemmin sanoen mustikkametsään, koska vaikka timantit ovat ikuisia, mustikat voi syödä. Välillä käydään muistojen syövereissä, mutta mustikkaämpäristä on silti parasta pitää huoli.

“Jos minä johonkin uskon niin mustikkaan, jos minä jossain olen vilpitön niin mustikkametsässä, jos minulta sielu löytyy, se on sininen ja pyöreä.” Ja jos minä mitään mistään ymmärrän, niin tämän täytyy olla lähes täydellistä kesäluettavaa esimerkiksi siellä suomalaisen metsän keskellä olevalla mökillä.


ANNA

Veli-Pekka Lehtola: Entiset elävät meissä – saamelaisten historiat ja Suomi. Gaudeamus, 2022.

”Ei ole olemassa yhtä saamelaista historiaa tai saamelaista tapaa ymmärtää historia, vaan koko joukko saamelaisia historioita, jotka tulevat näkyviksi erilaisissa taustoissa ja näkökulmissa. Tämä voi hämmentää monia, jotka hakevat yksinkertaisia vastauksia kysymykseen saamelaisten ja historian suhteesta.”

 Odotan tältä kirjalta juuri sitä – hämmentymisen kautta mahdollisuutta nähdä sisään ja ymmärtää jotain. Kirjan kirjoittanut Veli-Pekka Lehtola on saamelaisen kulttuurin professori Gíellagas-instituutissa Oulun yliopistossa. Teoksen lähtökohtana on saamelaisten oma historiatietoisuus ja menneisyyden läsnäolo nykypäivässä.  

Audre Lorde: Sister Outsider – esseitä ja puheita. Kosmos, 2022.

Audre Lorden 1980-luvulla julkaistu feministinen klassikko ilmestyi tänä keväänä suomeksi ja kuuluu ehdottomasti kesäkirjapinooni. Teos koostuu puheista ja esseistä ja soveltuu mainiosti luettavaksi laiturinnokassa. Osan teksteistä olen lukenut englanniksi mutta tartun mielelläni tähän käännökseen, koska Lorden ajatuksissa riittää pureskeltavaa pitkäksi aikaa. Minun kesäkirjani ovat usein tietokirjoja, koska lomalla ajatuksissani on tilaa, ja aivoni ovat vastaanottavaiset myös raskaille ja monimutkaisille aiheille.  Talvisin ja stressaantuneena kuluu cozy crimeä hyllymetreittäin, mutta kesällä jaksan kantaa maailman tuskaa.

Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko. Otava, 2021.

Ishiguron kiitetty romaani on pölyttynyt yöpöydälläni luvattoman kauan ja lomalla tartun vihdoinkin kertomukseen keinoystävästä. Suosikkejani Ishiguron tuotannosta ovat olleet Haudattu jättiläinen, Pitkän päivän ilta ja Ole luonani aina. Ihaninta on, että pääsen keskustelemaan kirjasta elokuussa Kirjaklubin lukupiiriläisten kanssa.

Timothy Snyder: On Tyranny: Twenty Lessons From The Twntieth Century. Graphic Edition. Illustrated by Nora Krug. Ten Speed Press 2021.

Ostin tämän upean ja kauniin teoksen kevään Lissabonin matkalta ja olen säästellyt sen lukemista kesään ja lomaan. Snyderin teos on opas demokratian säilyttämiseen ja suojelemiseen ja Nora Krugin upea kuvitus kutsuu silmäilijää syventymään. Joshua Oppenheimerin sanoin: ”Krug’s illustrated edition of On Tyranny is  an act of resistance—and a gift of love”. Sanomattakin on selvää, että odotukseni ovat korkealla.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: