Raahen kirjasto

Arkisto

Kategoriat

Raahen kaupunginkirjasto

040 135 6799
ma - pe 10 -19
la 10 - 15

Suomi 100 vuotta : Kainuusta maailmalle

Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät

Kirja kertoo Kainuusta kotoisin olevasta tytöstä ja siitä, miten elämä vie hänet Pogotaan, Kolumbian pääkaupunkiin. Uskonto on kirjassa keskeinen asia, samoin muut ihmisyyteen liittyvät teemat. Kirjan päähenkilön Elisan elämää kuvataan lomittain kahdessa aikatasossa: eriyttävän hänkertojan avulla nuoruudesta ja minäkertojan kautta aikuisuudesta. Kainuussa Elina liittyy karismaattiseen liikkeeseen, ja tuo valinta määrää hänen elämänsä kulkua vuosiksi eteenpäin. Päähenkilön körttiläistaustaisen kodin ja hänen valitsemansa uskon välille syntyy automaattisesti jännitteitä. Samoin jännitteitä on Elinan toiveiden ja todellisuuden välillä. Lisäksi Kolumbia-jaksoissa karismaattisuus kolahtelee yhteen mm. katolilaisuuden kanssa. Kirja ei moiti mitään uskon tapaa, vaan antaa lukijalle mahdollisuuden tehdä havaintoja. Kolumbiaan sijoittuva kerronta puolestaan avaa autenttisen näkökulman maahan, jossa valtion sisäiset ristiriidat voivat tehdä ihmisten elämästä raskasta. Kirja on kuitenkin ennen kaikkea nuoren naisen kasvutarina.

S.K.

Mainokset

Suomi 100 vuotta : Oman tiensä kulkija

Petra Heikkilä on kirjoittanut todella hauskan lasten kuvakirjan Mikko Kettusen pupupöksyt (Lasten Keskus 2001). Mikko on hyvä piirtämään, joten äiti päättää viedä Mikon kuvataidekouluun. Päivä sattuu olemaan muotokuvan piirtämispäivä. Jokainen saa olla vuorollaan malli ja vuorollaan piirtäjän. Muut huomaavat Mikon hienot pupupöksyt ja alkavat huutaan ”-Pupupöksy, pupupöksy!” Mikko päättää olla välittämättä, koska pupupöksyt ovat hänen lempparihousunsa. Mikko jää kuitenkin ilman paria. Silloin alkaa tapahtua kummia. Joku tarttuu Mikon siveltimeen ja piirtää paperille Mikon kuvan. Kuka kumma on Kantti? Siinäpä on ihmettelemistä Mikolla ja lopulta myös muilla kerholaisilla.

Arja

Suomi 100 vuotta : Tyttö nimeltä Varpu

Vuonna 2016 valmistunut kotimainen elokuva ‘Tyttö nimeltä Varpu’ oli hieno elokuvaelämys. Elokuva kertoo kahden ihmisen elämästä – Varpun ja hänen äitinsä Sirun. He ovat kuin kaksi eksynyttä lasta maailmassa, joka vaatii paljon mutta siltä ei aina saa mitä haluaisi.  Heidän perheessään näyttää välillä siltä, että äidin ja tyttären roolit vaihtavat puolta. Äiti on yksinäinen, lastaan kaverina pitävä ihminen. Tytär on selviytyjä.

Vaikka äidillä ei ole kovin paljon rahaa, niin hän haluaa kuitenkin antaa tyttärelleen parasta. Hän oli aikanaan valmis antamaan odottamansa lapsen adoptioon mutta tytär oli jo syntyessään ihana ja “viisas”. Hän ei voinut luopua tyttärestään. Isä ei ole ollut kuvioissa mukana. Varpun kysellessä isäänsä vastauksena tulee, että kai se siellä Oulussa asuu. Mihinkä se sieltä lähtisi. Kun Varpu sitten saa tarpeekseen ratsastustallin muista tytöistä ja äidistään ja hänen riippumisestaan, hän sattuman kautta päättää lähteä ajamaan kohti Oulua. Mikä Oulussa odottaa? Ei aivan sitä mitä hän luuli mutta kaikella on tarkoituksensa. Niin tässäkin.

En ole kovin vaativainen mutta tässä onnistui sekä käsikirjoitus, ohjaus että näyttelijävalinnat. Varpua esittää Linnea Skog ja hänen äitiään paremmin musiikistaan tunnettu Paula Vesala. Käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastaa Selma Vilhunen. Paula Vesala on yhdessä Jori Sjöroosin kanssa tehnyt elokuvaan musiikin.

Arja

Suomi 100 vuotta : Vaimoke

Hilja Valtosen kirjat ovat ihastuttavia pirteine ja tomerine naispäähenkilöineen. Vaimoke (1 p. 1933, 6. p. 1956, Otava) kertoo nuoresta Kirstistä, joka on kanttoriperheen nuorimmainen ja on luonteeltaan erilainen kuin muut – vauhdikas ja villi. Hän päätyy vedonlyönnin perusteella naimisiin rikkaan agrologi Esko Latvan kanssa. Kirsti on tietoinen vedonlyönnistä mutta häntä kutkuttaa ajatus antaa pienoinen opetus omahyväiselle agrologille. Kirstin seurassa ei pääse kyllästymään. Hän keksii erilaisia tempauksia miehensä päänmenoksi ja opetukseksi.

Vaimoke on filmatisoitu vuonna 1936. Sen ohjasi Valentin Vaala ja iki-ihanana päähenkilöparina ovat itseoikeutetusti Ansa Ikonen ja Tauno Palo.

Arja

Suomi 100 vuotta : Unissasaarnaaja

Tapio Koivukari: Unissasaarnaaja

Tapio Koivukari sai toissa vuonna Runeberg-palkinnon romaanistaan Unissasaarnaaja. Kirja kertoo kaksitoistavuotiaasta Tuulikki-tytöstä, joka alkaa saarnata unihorroksessa kristinuskosta ja maailman tulevista tapahtumista uskonnon näkökulmasta. Kirjassa kiinnostavinta on se, että tapahtumista kerrotaan monen eri henkilön näkökulmasta. Samalla tulee esiin Tuulikin perheen ja lähipiirin henkilöhistoria, samoin myös sodanjälkeisen Suomen kipupisteet. Nuoren tytön saarnat vaikuttavat kuulijoihin ja herättävät mielenkiintoa. Valitettavasti mielenkiinto ei tuo pelkästään hyvää hänen elämäänsä. Erityisesti sodan jälkeen tällaisia horrossaarnaajia on oikeastikin Suomessa ollut, ja kirja perustuu aikanaan Laitilassa asuneen tytön tarinaan.

S.K.

Suomi 100 vuotta : Monikulttuurisuus

En ollut lukenut aikaisemmin Jari Tervon kirjoja. Onneksi käteeni tarttui Laylan tarinan kertova kirja (2011, Karisto).

Tervo on kertonut kirjassaan hyvin osuvasti millaisessa paineessa ja ristitulessa on nuori naimaiässä oleva nainen maailmassa, jossa miehet päättävät kaiken. Se kertoo Turkin kurdien elämästä sellaisena kuin me sen miellämme. Se kertoo myös Suomesta. Tämä voisi olla tositarina. Tällaista voisi tapahtua ihan oikeasti. Kirja on täynnä kiihkoa, toiveita ja unelmia – toteutuneita ja toteutumattomia.

Arja

Suomi 100 vuotta : Helenan tarina

Aino Räsäsen iki-ihana Helena sarja alkaa kirjalla ’Soita minulle, Helena’ (27. p. 2010, Karisto). Iki-ihanan siitä tekee hyvä teksti ja romantiikan nälkäisille sopiva tarina. Kukapa ei muistaisi Helenan ja Junkkerin isännän Jarin välistä vetovoimaa. Helena on kuitenkin toisen oma. Hän on tullut kansakoulunopettajaksi etelä-suomalaiseen maalaispitäjään ja päätyy Rannanpihan taloon emännäksi. Ongelmia ei tuo ainoastaan sairasteleva aviomies Erkki ja hänen äitinsä. Sähköä ilmaan tuo myös entinen rakastettu Jari Junkkeri.

Ensimmäinen painos kirjasta Soita minulle, Helena ilmestyi vuonna 1945. Tästä kirjasta kuten Helena-sarjan jatko-osistakin on tehty elokuvia. Ensimmäinen Helena-kirja filmatisoitiin vuonna 1948. Sen ohjasi Hannu Leminen. Helena Kara esitti Helena Parolaa, Erkkiä esitti Rauli Tuomi ja Jaria Erkki Viljos.

Arja

 

 

%d bloggers like this: