Raahen kirjasto

Arkisto

Kategoriat

Raahen kaupunginkirjasto

040 135 6799
ma - pe 10 -19
la 10 - 15

Suomi 100 vuotta : Kaarnan kätkössä

Sini Helmisen kirja Kaarnan kätkössä (Myllylahti 2017) aloittaa Väkiveriset nuorten kirjasarjan.

Kirjasarja kertoo 18-vuotiaasta Pinjasta ja hänen oman itsensä etsimisestä. Hänen elämäänsä

nivoutuu vahvasti suomalainen mytologia metsänneidoista ja muista luontoon liittyvistä aiheista.

 

Pinja on hyvä koulussa ja hänellä on myös iki-ihana poikaystävä. Kunnes… Kuva välähtää Pinjan

puhelimeen ja kaikkea on pilalla. Lakkiaisissa ei ole sitä riemua, jota hän ajatteli niissä olevan. Hän

ei tiedä mitä elämässään tekisi. Ei ainakaan lähtisi noilla papereilla lukemaan lääkäriksi. Kaikki

meni pieleen vain yhden kuvan takia. Kuvan, jossa hänen iki-ihana poikaystävänsä suutelee toista

tyttöä, hänen parasta kaveriaan Erikaa. Miten Arttu saattoi.

 

Pinja murehtii asiaa erittäin syvästi. Äiti yrittää saada tytärtään osallistumaan arkielämään ja hän

hommaa Pinjalle kaupungin puutarhapuolelta kesätöitä. Siellä Pinja tutustuu Virveen. Punapäinen ja

pihkantuoksuinen nainen vetää Pinjaa puoleensa. Pinjan on kuitenkin vaikea päästää ketään

lähelleen sillä hänellä on omat arvet, joita hän ei halua kenenkään näkevän. Kun hän on piknikillä

Virven kanssa, niin Virve paljastaa itsestään jotain, joka Pinjan mielestä on kammottavaa vaikka

hän itse on samanlainen. Pinja lähetetään mummon ja papan luokse. Pinja tutustuu eriskummallisen

hyvännäköiseen poikaa. Kantapään kautta hän oppii, ettei kenenkään kauniisiin silmiin pidä luottaa.

Pian hän löytää itsensä metsän keskeltä ’orjana’ kyitä ruokkimassa.

Arja

 

Suomi 100 vuotta : Puhdistus

Sofi Oksanen: Puhdistus

Puhdistus on mielestäni Suomen kolmanneksi paras kirja Tuntemattoman sotilaan ja Seitsemän veljeksen jälkeen. Vaikka tarina itsessään on karu (kaksi naista eri vuosikymmeninä riiston ja ympäristönsä armoilla), kirja on valtavan taitavasti kirjoitettu. Sen kieli ja kielikuvien symboliikka suorastaan häikäisevät. Sellaista helppoutta ja pakottomuutta tekstissä on harvoin.

Puhdistus on tarina maanisesta rakkaudesta, julmuudesta, petoksesta ja lopulta sovituksesta ja selviytymisestä. Nuori Zara on joutunut ihmiskaupan uhriksi ja hakee apua Viron maaseudulla iäkkäältä Aliidelta, jonka omat kipukohdat ovat hänen nuoruudessaan, Viron miehityksen ajassa. Kirja kertoo ihmisoikeuden riistävistä asioista, joita ihmiset jatkuvasti toisilleen ympäri maailmaa tälläkin hetkellä tekevät.

S.K.

Suomi 100 vuotta : Roistoutta oppimassa

Tuuli Vuorma on kirjoittanut nuorille suunnatun kolmiosaisen Roistoakatemia kirjasarjan, josta ensimmäinen osa Caapparin kääty (Kvaliti) ilmestyi tämän vuoden alussa. Lukiessani tätä ensimmäistä osaa mieleeni tuli J.K.Rowlingin Harry Potter-kirjat ilman taikuutta. Mukana on samanlaista ystävyyttä ja kaveruutta.

Kirjan keskiössä on 16-vuotias Roi Hopponen, joka on aina halunnut poliisiksi. Hänen isänsä on kauppias mutta hänen isoisänsä ja setänsä ovat poliiseja. Roi on valmistautunut hyvin poliisiopiston pääsykokeisiin. Pääsykoepäivänä hän onnettoman sattuman vuoksi päätyy paikkaan, joka ei olekaan se mitä hän oli ajatellut. Hän ihmettelee outoa pääsykoetta. Hänelle selviää aika pian, että hän onkin vahingossa käynyt Roistoakatemian pääsykokeissa. Ja hän jopa pääsi kouluun. Mitä nyt? Eihän hän voi poliisisukuun kuuluvana kertoa perheelleen mihin hän päätyi opiskelemaan, eikä hän voi myöskään kertoa opiskelukavereilleen mistä hän on lähtöisin ja millä perustein hän opiskelee. Hän päättää kuitenkin mennä Roistoakatemiaan ja kerätä erilaista tietoa rosvoista. Roin tarkoitus on antaa tiedot vuoden jälkeen poliiseille.

Salailu on ongelmallista, kun setä kyselee kaikkea ja pikkusisko on liian tarkkasilmäinen. Roi ystävystyy muiden Roistoakatemian opiskelijoiden kanssa. Roille selviää monia asioita roistojen touhuista. Erityisesti häntä kiinnostaa Caapparin kääty.

Tuuli Vuorma on kirjassaan käyttänyt oivallisesti suomen kieltä henkilöiden nimissä. Roin parhaimpia kavereita Akatemissa ovat Marsu eli Markus-Oskari Vakiselli, Kaapo Verijuuri, ja Lulu eli Lempi-Opalia Vakiselli. Opettajina koulussa toimivat muun muassa Elin Kautinen, Nestori Näpikäs ja Lurju Liwahdus.

Sarjan seuraavia osia – Hotelli Tiilenpää ja Angedelin prinsessa – odotellessa.

Arja

Suomi 100 vuotta : Kähkönen ja Kuopio

Sirpa Kähkönen: Tankkien kesä (Otava 2016)

Sirpa Kähkönen on kirjoittanut Kuopio-sarjaansa jo kuusi teosta ennen Tankkien kesää, joten voi seurata samojen ihmisten ja sukujen vaiheita, jos aloittaa alusta Mustat morsiamet -kirjasta. Itse olen lukenut vain tämän viime vuonna Finlandia-ehdokkaana olleen teoksen, ja se toimii, vaikkei hahmoja entuudestaan tunnekaan. Kirjan rakenne on siten erikoinen, että siinä on yli 20 erilaista kertojaa, joista osa ei ole ihmisiä. Tarina valottuu siis todella monesta näkökulmasta, mikä lisää ymmärrystä 60-luvun tapahtumiin. Tuon ajan tilanteet  Euroopassa, ja Suomessakin noussut sodanuhka ovat itselleni vähän vieraampaa tematiikkaa, joten oli kiinnostava lukea aiheesta. Samalla kirjailija tuo terävästi esiin, kuinka kaukana toisistaan olivat sodan kokeneiden ja sen jälkeen syntyneiden sukupolvien ajatukset. Ehkä niin suurta henkistä kuilua ei ole ollut koskaan muulloin.

S.K.

Suomi 100 vuotta : Häräntappoase

Häräntappoase on kuin muisto omista teinivuosista

Minun sukupolvelleni, 70-luvulla syntyneille ja 80- ja 90-luvun vaihteessa teinivuosiaan eläneille, Anna-Leena Härkösen Häräntappoase oli osa aikuiseksi kasvamista. Sitä lukiessa sai sanallisen muodon moni tunto, joka myllersi omassakin mielessä ja kropassa – ei ainoastaan kirjan henkilöiden. Yhdestä maalla vietetystä kesästä kertova tarina suorastaan tihkuu murrosiän hormonimyrskyjä, epävarmuutta, hellyyden janoa, aikuisuuden hapuilua ja tunteista puhumisen vaikeutta.

Jos joku ikäiseni ei ole kirjaan koskaan tarttunut, on hän todennäköisesti nähnyt sen pohjalta tehdyn tv-sarjan. Myös teatteriversioita on lukuisia. Ilokseni olen huomannut, että Häräntappoase kuuluu edelleen yläkoulujen lukemistoon. Omat nuoreni ovat lukeneet se aivan yhtä intensiivisellä otteella kuin itse sen aikanaan ahmin. Murrosiän kuohut ovat ikuisia ja universaaleja, ja kirjan henkilöiden kesään kuuluvat mopot, alkoholi, tupakka ja seksipuheet ovat yhtä tuttuja nykynuorillekin. Vaikka nuorten kesäbileisiinsä kantama kasettinauhuri on vaihtunut kännykkään ja musiikin suoratoistopalveluihin, ei aika ole syönyt Häräntappoaseen tarinaa ja miljöötä liiaksi.

Katsoin toukokuussa Yle Areenassa näkyneen Häräntappoaseen tv-version ja koin nostalgisia hetkiä. Olen kasvanut maalla, ja 80-luvun maaseutu näytti kotoisalta ja omalta. Nuorten kaipuu isompiin kuvioihin, kesäiltojen hämy ja heinätöiden pistelevä pöly olivat otteita omasta elämästäni. Siitä on kohta 30 vuotta aikaa, ja muistan tuoksut, tunteet, äänet ja maut edelleen. Harvan elämänvaiheen rämpii läpi niin voimakkaasti eläen, kuin nuo murrosiän vuodet.

Yksi asia minua aikanaan Häräntappoaseessa häiritsi. Hämäläisenä en tiennyt, mitä ”märistä” tarkoittaa. Asiayhteydestä sanan merkityksen pystyi arvaamaan, mutta epäselvyys tympäisi. Sittemmin tie toi minut Pohjois-Pohjanmaalle, ja tuonkin sanan merkitys varmistui. Sekin oli aina joskus osa nuoruutta – märiseminen.

 

Sanna Keskinen
Raahen Seudun ja Raahelaisen päätoimittaja

Suomi 100 vuotta : Romaani, jonka jälkeen Kari Nenonen katosi

Kari Nenonen: Ken kuolleita kutsuu. Book Studio 1991.

Kuulin tästä romaanista ensimmäisen kerran varmaan Radiomafiasta. Vielä 1990-luvun alussa sieltä tuli ohjelmia, jotka opastivat, opettivat, antoivat vinkkejä ja neuvoivat uusien asioiden äärellä. (Piti katsoa Wikipediasta. Tärkeä oppaani populaarikulttuuriin oli Vapaa vyöhyke. Kuuntelin sitä kuulokkeilla ja tein mielessäni listoja kirjoista ja asioista, joihin pitää tutustua.)

Kari Nenonen oli harvinaisuus. Suomalainen kauhukirjailija. Vuonna 1991 tullutta Ken kuolleita kutsuu -romaania edelsi Se ken tulee viimeiseksi on kuolema.

Tätä tekstiä varten minun oli tarkoitus lukea Ken kuolleita kutsuu uudestaan selvittääkseni, vieläkö se karmii selkäpiitä. Päätin, että se on turhaa. Kokemus neljännesvuosisadan takaa on niin vahva, että pidän siitä vielä kiinni. Ehkä joskus vielä tartun kirjaan kiinni. Jos haluatte tietää juonen, lukekaa kirja.

Myöhemmin luin lehtijutun, jossa Nenonen kertoi tekeillä olevasta uudesta kirjastaan. Se vaikutti kiinnostavalta, mutta se jäi valitettavasti joko kirjoittamatta tai julkaisematta. Nenonen kuoli yksitoista vuotta sitten.

Mikko Määttä

 

Suomi 100 vuotta : Anssi Kelan ensimmäinen romaani

Anssi Kela: Kesä Kalevi Sorsan kanssa (Teos 2008)

Tunnustan, että rakastan Anssi Kelan lyriikoita. Hän onnistuu tiivistämään laulujen sanoihin kokonaisuuksia, jotka koskettavat. Tämän pohjalta jännitin tarttua maestron kirjoittamaan romaaniin. Olisiko pitempi tekstimuoto yhtä onnistunut? Romaanin nimi oli toisaalta luotaantyöntävä, toisaalta kiinnostusta herättävä. Päätin antaa romaanille mahdollisuuden.

Teksti imaisi mukaansa kaikessa omituisuudessaan. Kalevi Sorsan ilmestys oli sangen mielenkiintoinen. En ole vastaavaa lukenut ihan äskettäin. Tarinan eteneminen kahdessa ajassa oli onnistunut ratkaisu. Jokainen meistä muistaa kouluajoilta niitä poikia, jotka olivat massasta poikkeavia. Tässä romaanissa niitä on kaksi.

Romaanin kirjoittaminen ajoittuu aikaan, jolloin Anssi Kelalla oli takki tyhjä laulujen kirjoittamisen suhteen. Hän päätti kokeilla uutta lähestymistapaa laulujen kirjoittamiseen. Ajatuksena oli kirjoittaa ensin novellin tapainen, jonka voisi tiivistää lauluksi. 50 liuskan kohdalla alkoi selvitä, että tässä ei enää kirjoiteta laulua.

Olen erityisen kiitollinen tälle kokeilulle, koska tämän romaanin kirjoitus sai Anssilla aikaan ajatuksen tehdä albumi, jossa laulut olisivat kuin kirjan lukuja. Tämän seurauksena romaanin jälkeen syntyi lempialbumini Aukio.

Olen sitä mieltä, että Anssi Kela voisi kirjoittaa fiktiivisiä romaaneja lisääkin. Eikä oikea silmäni räpsy yhtään kirjoittaessani tämän.

P.P.

%d bloggers like this: