Raahen kirjasto

Arkisto

Kategoriat

Raahen kaupunginkirjasto

040 135 6799
ma - pe 10 -19
la 10 - 15
Mainokset

Kirjasuosituksia kesälle 2018

Kirjasto ja Raahen kirjaklubi ry ovat yhdistäneet voimansa kirjallisuuden esiintuomiseen. Tänään blogissamme ilmestyy ensimmäinen kirjastolaisten ja klubilaisten kirjasuosituslista. Näitä listoja julkaistaan blogissamme muutaman kuukauden välein. Listat julkaistaan myös paikallislehti   Raahen Seudussa. Listat pitävät sisällään meidän mielestämme mukavaa luettavaa. Mukana on sekä romaaneja että tietokirjoja.

Viedään kaikki lukemisen ilosanomaa eteenpäin.

Ja tässäpä tämä ensimmäinen on!

 

Annan, Mikon ja Arjan suosituksia kesälukemiseksi.

Romaanit

Marianne Kurtto: Tristania. WSOY 2017.

Runoilijana ja kääntäjänä tunnetun Kurton esikoisromaani on varmaotteinen teos pienestä tulivuorisaaresta ja sen asukkaista. Tristanian kieli on kaunista, lyyristä ja ilmaisuvoimaista.

Katariina Ranne: Miten valo putoaa. Gummerus 2017.

Miten valo putoaa kertoo kahden erilaisen etsijän tarinan. Katariina Ranteen tarkkasanainen ja esteettinen kieli välittää taitavasti sen, miten valo ja varjo yhdistyvät elämässä aina.

Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin. S&S 2018.

Anyurun palkittu romaani on dystopia apartheid-yhteiskunnasta, jossa europpalaisista arvoista on tullut totalitaarisia totuuksia, mutta myös tarina rohkeasta yrityksestä luoda vaihtoehtoisia versioita hirvittävälle tulevaisuudelle.

Leena Krohn: Kadotus. Teos 2018.

Leena Krohnin uusimman romaanin todellisuutta venyttävät, tarkentavat ja horjuttavat tapahtumat ja hahmot kommentoivat terävästi kohti loppuaan marssivaa maailmaamme.

Nina Hemmingsson: På a svarar jag hej då. Orosdi-Back 2017.

Nina Hemmingsson ei arkaile sanoa ääneen sitä, mitä yleensä kaunistellaan ja mistä kuuluu vaieta. Usein yksiruutuiseksi kiteytyvä sarjakuva irroittelee sysimustalla huumorilla sekä rikkoo stereotypioita – ja tabuja – urakalla.

Ali Smith: Winter. Hamis Hamilton 2017.

Smith on omalaatuinen kertoja, joka leikkii kielellä ja tuntuu osaavan tehdä sillä ihan mitä vain haluaa. Häneltä on suomennettu ainoastaan kaksi kirjaa. Winter on toinen osa neliosaista sarjaa, jonka edellinen osa oli Autumn (yllätys!). Teokset ovat itsenäisiä.

Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton. Tammi 2018. Suomentanut Kristiina Rikman.

Alice Munroa suomeksi kääntänyt Kristiina Rikman on tarttunut Elizabeth Stroutiin. Edellinen suomennos Stroutilta on vuodelta 2001. Silloin kääntäjänä oli Marja Haapio. Lucy Bartonin itsenäinen jatko-osa Anything Goes on vielä parempi, joten toivottavasti Rikman kääntää senkin.

 

Nuorten romaanit, myös aikuiseen makuun:

Scott Bergstrom: The Cruelty. Nyt olet yksin. Otava 2017.

17-vuotias Gwendolyn Bloom lähtee Eurooppaan selvittämään isänsä katoamista. Häntä jahtaavat sekä CIA että armottomimmat rikollisliigat. Pelko estää meitä toimimasta mutta Gwenille pelko on vain tunne. Hän toimii. Otteessaan pitävän toimintatrilleritrilogian avausjakso.

John Boyne: Poika vuoren hupulla. Bazar 2017.

John Boynen monet lukijat tunnistavat teoksesta Poika raidallisessa pyjamassa (Bazar 2008). Poika vuoren huipulla kirjassa päähenkilönä on vuonna 1936 orvoksi jäänyt seitsemän vuotias, Pariisissa syntynyt, Pierrot. Hänet lähetetään tätinsä, isän siskon, luokse Saksaan. Täti toimii taloudenhoitajana salaperäisessä talossa. Taloa kutsutaan Berghofiksi. Boyne kuvaa selittelemättä miten nuori etsii hyväksyntää ja kuinka petollinen maailma vaikuttaa häneen.

Angie Thomas: Viha jonka kylvät. Otava 2017.

Vahva kuvaus suurkaupungin köyhän slummin asukkaiden elämästä ja selviämisestä. Nuori Starr joutuu kaverinsa Khalilin kanssa poliisin pysäyttämäksi. Poliisi on yksin. Starr tekee niin kuin poliisi käskee mutta Khalil ei, hän kääntyy kysymään Starrin vointia. Siinä samassa tienoon täyttää kolme laukausta. Kuka saa oikeutta ? Ketä uskotaan? Starr joutuu tahtomattaan keskelle valtataistelua.

 

Tietokirjat:

Elisabeth Åsbrink: 1947: mistä historiamme alkaa. Siltala 2017.

Elisabeth Åsbrink  kertoo vahvasti ajastamme ja vuodesta 1947, jolloin nykyinen maailmamme on juuri hahmottumassa. Åsbrink yhdistää taitavasti henkilökohtaisen yleiseen ja kytkee maailmanpolitiikan historialliset muutosvoimat arjen tapahtumiin ja yksilötasolle.

Elina Sana: Isän sota. Siltala 2017.

Isän sota-aikaiset päiväkirjamerkinnät vuorottelevat Elina Sanan muistelmien kanssa. Surullinen ja riipaiseva teos sodan rikki repimistä ihmisistä.

Sanna Nygvist & Outi Oja: Kirjalliset väärennökset. Gaudeamus 2018.

Mielenkiintoinen ja perusteellinen katsaus kirjallisiin väärennöksiin, identiteettivarkauksiin ja plagiaatteihin.

Alf Rehn: Johtajuuden ristiriidat. Docendo 2018.

Erittäin mielenkiitoisesti ja kansantajuisesti kirjoitettu teos johtajuudesta. Rehn tuo todella hyvin esille sen kuinka monista asioista johtajuus koostuu. Asioista, jotka ovat välillä ristiriidassa keskenään. Alf Rehn toimii nykyisin Tanskan Odensen Syddansk Universitetin innovaation, designin ja johtamisen professorina.

Zadie Smith: Feel Free. Essays. Penguin Books 2018.

Zadie Smithin ensimmäistä esseekokoelmaa epätasaisempi teos, mutta se johtuu erittäin korkealla olevasta rimasta.

 

Mainokset

Suomalaisuutta vuonna 2017

Mennyt vuosi oli tärkeä vuosi Suomelle. Maamme täytti tasan 100 vuotta. Blogimme täyttyi viime vuonna suomalaisista teoksista. Vuosi alkoi Rauha S. Virtasen Selja-kirjalla ja päättyi Madventures-kirjaan. Väliin mahtui sekä nykykirjallisuutta ja vanhempaa kaunokirjallisuutta, elokuvia, näytelmiä, blogeja, runoja, musiikkia että tietokirjoja. Kiitän Raahen kapuunginkirjaston ja Raahen kirjaklubin puolesta kaikkia kirjoittajiamme. Teidän ansiostanne 100 suomalaista teosta saivat näkyvyyttä. Urakka oli pitkä ja välillä tuntui, ettei tästä tule mitään. Silloin oli ihana kuulla ventovierailta asiakkailta, että tarvitaanko vielä kirjoituksia, voinko kirjoittaa siitä ja siitä kirjasta. Ruusuja jokaiselle kirjoittajalle, olette ne ansainneet. Ilman teitä sata teosta-blogimme ei olisi onnistunut.

Kuluvana vuonna jatkamme blogikirjoituksia. Jatkossa keskitymme nimenomaan kertomakirjallisuuteen. Kirjoituksia tulee harvakseltaan ehkä kerran parin kuukauden sisällä. Kirjasto ja kirjaklubi jatkavat tänä vuonna myös Kirjakahvila-toimintaa. Kokoonnumme parillisten kuukausien ensimmäisenä maanantaina keskustelemaan kirjallisuudesta ja muusta siihen liittyvästä. Tänä vuonna Kirjakahvilassa keskitytään novelleihin. Ensimmäinen tapaaminen on 5.2.2018 klo 17.30 pääkirjastossa ja aiheena on ”Mikä on novelli?” Alustajana toimii Satu Kallio.

Kiitos kaikille menneestä vuodesta. Jatketaan lukemisen ja kirjallisuuden parissa myös tänäkin vuonna.

Arja

Suomi 100 vuotta : Matkailua Rantalan ja Milonoffin tahtiin

Riku Rantala ja Tuomas Milonoff: Madventures – Uusi kansainvälisen seikkailijan opas (2013). Johnny Kniga.

Riku Rantalan ja Tuomas ”Tunna” Milonoffin kirjat ovat nuorille tai nuorenmielisille tarkoitettuja maailmaasyleileviä oppaita reppureissaamiseen, maailman ymmärtämiseen ja ihmisten kohtaamiseen. Madventures – Kansainvälisen seikkailijan oppaan ensimmäinen laitos julkaistiin 2007, ja päivitetty Uusi kansainvälisen seikkailijan opas ilmestyi 2013. Kyseessä on erilainen matkaopas maailmaan, laadittuna monelle televisiosta tutulla rennolla ja kuvia kumartelemattomalla tyylillä. Kirja kuuluu sarjaan, jossa kirjailijaparivaljakko on antanut vinkkejä matkailemisen lisäksi ruoasta, musiikista, elämäntaidosta sekä uusimmassa myös juhlimisen eri puolista.

Dynaaminen duo on Madventures-reissusarjansa lisäksi esiintynyt muun muassa Ylen Docventures-dokumenttisarjan juontajina sekä Mad Cook Show’n vetäjinä Nelosella.

Madventures-kirjasarjaan kuuluvat teokset:

Madventures : kansainvälisen seikkailijan opas. 2007.
Mad cook : kulinaristinen seikkailukirja. 2010.
Mad world : seikkailijan atlas. 2011.
Mad manners : seikkailijan etiketti : opas maailman tapoihin. 2012.
Madventures : uusi kansainvälisen seikkailijan opas. 2013.
Madventures : maailmanselitys : seikkailijan käsikirja kaikkeen. 2014.
Mad success : seikkailijan self-help : 99 askelta menestykseen duunissa, reissussa ja elämässä. 2015.
Mad music : musiikin maailma. 2016. (Kirjaan liittyy erikseen myyty single: Madventures: Hajotkaa pakkaseen [tekijöinä Zarkus Poussa-Paleface, Riku Rantala, Tuomas Milonoff]. 2016.)
Mad spirit : täydellisen juhlimisen opas. 2017.

Toni

 

Suomi 100 vuotta : Koiramäen joulukirkko

Mauri Kunnas: Koiramäen joulukirkko (Otava 1997)

Koiramäen joulukirkko on Mauri Kunnaksen huikea kunnianosoitus rakastamalleen Tyrvään kirkolle, joka tuhopoltettiin syyskuussa 1997. Kirjan tuotto lahjoitettiin kirkon uudelleenrakennustyöhön.

Kirjassa on suloinen, täynnä valoa ja lämpöä oleva joulutunnelma. Se on Mauri Kunnaksen ihastuttavia yksityiskohtia vilisevä kuvaus Pyhän Olavin kirkosta sellaisena kuin se oli.

Tarinassa äiti herättää Elsan ja Killen varhain jouluaattoaamuna. Joulukirkkomatka tehdään isän ajamassa reessä aisakellojen kilistessä.

Kirkko on juhlallinen väen tuotua kynttilät mukanaan. Miehet asettuvat toiselle, naiset toiselle puolen keskikäytävää. Elsa ja Killekin joutuvat näin eri puolille istumaan. Koska osa väestä on tullut hyvinkin kaukaa, saattaa uni yllättää . Unilukkari pitää lempeästi huolen, ettei joulusaarna menisi ohi korvien!

Joulukirkko kestää kauan. Jouluevankeliumin rovasti lukee korkealta saarnastuolistaan. Sen jälkeen päästään veisaamaan se tutuin virsi:

                     ’Enkel Paimenill’ puhui sanoill’ näill’:

                      Sangen hyvän sanoman sanon teill’,

                      Ilon teill’ ihanan ilmoitan,

                      Kuin Jumalalt’ julki teill’ suodaan..’

Elsa ja Kille laulavat täyttä kurkkua muiden mukana.

Joulukirkon päätyttyä väki palaa koteihinsa toivotettuaan hyvät joulut naapureiden kanssa.

– ’Kuka on ensimmäisenä kotona tuoden joulun Koiramäen tupaan’, isä hihkaisee reen viilettäessä kotia kohti.

Mauri Kunnaksen häikäisevä lastenkirjailijaura alkoi v. 1979  Suomalainen tonttukirja –teoksella. Kirjatarjonta, yli 50 teosta, on ihastuttavan mykistävä tarjoten oivaltavien ja hurmaavien kuvien lisäksi tietoa ja mukailtuja tekstejä. Yhtenä lukuisista esimerkeistä on Koirien Kalevala – moni lapsi ja nuori tuntee sen perusteella kansalliseepoksemme. Ko. kirjaa pojalleni lukiessani halusi hän aina nähdä taidekirjasta Akseli Galleen-Kallelan versiot  mm. Sammon taonnasta, ryöstöstä ja puolustuksesta.

Kunnaksen kirjoja on käännetty 35 kielelle ja julkaistu 36 maassa.

Mauri Kunnas kiteyttää itse elämänasenteensa: ’Tärkein harrastukseni on piirtäminen ja tarinoiden keksiminen – sehän juuri on työtäni. Taidan olla onnen poika!

Koiramäen Martta

Suomi 100 vuotta : Täällä Pohjantähden alla

Luin Väinö Linnan Pohjantähti-trilogian ensimmäisen kerran kolmisenkymmentä vuotta sitten. Joululomani kesti kaksi viikkoa ja kaksi ensimmäistä osaa löytyivät vanhempieni kirjahyllystä. Ahmin kirjat innoissani. Ne olivat vetävämpää tekstiä kuin yhteiskuntatieteelliset tenttikirjani.

Syvälle mieleeni painui muutama tapahtuma kirjoista. Suota kuokkiva Jussi opetti minulle kuinka pelto syntyy. Akselin ja Elinan yhteisen elämän kulkua seurasin tarkasti. Jännitin erityisesti sitä, selviääkö Akseli hengissä vankeudesta. Olihan jo kaksi Koskelan miestä ammuttu kapinoinnista syytettynä.

Muistaakseni toisen osan lopussa politiikassa kansanedustajaksi edennyt Janne Kivivuori tulee tapaamaan sisartaan Elinaa. Vai oliko Janne edennyt peräti ministeriksi ja matkusti autonkuljettajan kanssa? Sisarusten kohtaamisessa minua ihmetytti monta menetystä kokeneen Elinan seesteisyys. Luulin, että tähän loppuivat Pohjantähti -kirjat.

Luku-urakan jälkeen oli hyvä vähän hengähtää. Yhdellä kyläreissulla näin trilogian kolmannen osan kirjahyllyssä ja sain sen lainaan. Kolmannessa kirjassa kerrottiin ainakin Koskelan Kaarinan epäonnisesta avioliitosta.

Olen aina lukenut paljon, monesti nopeaan tahtiin. Nyt viisikymppisenä täti-ihmisenä hieman hämmästelen tuota nuoruuteni ”lukulomaa” opinnoista. Myöhemmin olen lukenut nuo Linnan kirjat uudestaan ja katsonut tv-filmatisointeja. Edellä kuvatut tapahtumat liitän kuitenkin ensimmäiseen tiiviiseen lukukokemukseeni Pohjantähti – trilogiasta.

E. N.

Täällä Pohjantähden alla I (WSOY 1959)

Täällä Pohjantähden alla II (WSOY 1960)

Täällä Pohjantähden alla III (WSOY 1962)

Suomi 100 vuotta : RARE EXPORTS – kun jokainen uskoo joulupukkiin

Rare Exports on ohjaaja Jalmari Helanderin ensimmäinen kokopitkä elokuva vuodelta 2010. Se perustuu Helanderin aiemmin ohjaamiin lyhytelokuviin (Rare Exports, Inc. ja Rare Exports: The Official Safety Instructions), kertoen ajasta ennen niiden tapahtumia.

Rare Exports on äkkiväärä tarina joulupukista, joka ei ole Coca-colasta ja puna-valkoisesta joulusta, saati lahjoista ja hyvästä tahdosta kuullutkaan. Elokuvassa joulupukki on vangittu tuhansia vuosia sitten Korvatunturin (joka on rakennettu ihan joulupukin vangitsemista varten) sisään, mutta amerikkalainen retkikunta on saanut vihiä kumpareen kummallisesta sisällöstä, ja räjäyttää sen esiin. Läheisessä kylässä alkaa tapahtua kummia, ja hieman ennen jouluaattoa kaikki (paitsi yksi) kylän lapset siepataan. Asiaa selvittelee reipas Pietari ja joukko aikuisia: ansan viritettyään he jo luulevat saaneensa joulupukin kiikkiin, mutta käykin ilmi, että ilkeä ukkeli onkin vain tonttu. Lopulta oikea, kauhistuttava joulupukkikin löytyy, jäisenä möhkäleenä oltuaan Korvatunturin uumenissa, ja paha pukki saadaan kukistettua. Ilkeistä tontuista aletaan kouluttaa lapsia sietäviä, kilttejä pukkeja ilostuttamaan ihmisten jouluja ympäri maailman…

Aina ei jaksa olla ihan kulkuset, kulkuset ja helkkäillä riemukkaasti, vaikka kuinka olisi jouluihminen: silloin on ihan hyvä katsoa vaikka Rare Exports ja terästää glögi hieman liian tujuksi. Ja ne, jotka eivät ole jouluihmisiä: teille tämä elokuva vasta onkin!

Iloista joulua kaikille, toivottavasti pukki tuo paljon lahjoja!

 

Toivottaa Hanna L.

 

Suomi 100 vuotta: Alkutuulen armoilla

Tuuli on tuttu meille jokaiselle. Vaikka emme voi nähdä tuulta, huomaamme sen vaikutukset: tuuli kääntää sateenvarjon ylösalaisin ja tunkeutuu takin alle syysmyrskyjen aikaan. Keväällä tuuli tuivertaa leppoisasti tuoden mukanaan lämmön ja tuoksuja etelästä. Tuuli puhaltaa myös Bo Carpelanin romaanin Alkutuuli (Otava 1993) sivuilla. Miltä tuntuu alkutuuli?

Edesmennyt suomenruotsalainen kirjailija Bo Carpelan on Suomen huomattavimpia ruotsinkielisiä kirjailijoita. Hänen kattavaan tuotantoonsa kuuluu proosateoksia, runokokoelmia sekä lasten- ja nuortenkirjoja. Toistaiseksi hän on ainoa kirjailija, joka on voittanut Finlandia-palkinnon kaksi kertaa. Ensimmäinen Finlandia-palkinto tuli vuonna 1993 teoksesta Alkutuuli (Urwind).

Alkutuuli kertoo tarinan antikvariaatinpitäjä Daniel Urwindista, surumielisestä ja menneisyyteen kaipaavasta miehestä, joka kirjoittaa kirjeitä asumuserossa elävälle vaimolleen. Danielin muistelmissa menneisyys ja nykyhetki sekoittuvat; unenomaisista kuvitelmista muodostuu toinen todellisuus. Tuuli on keskeinen elementti Carpelanin romaanissa. Tuuleen liittyvät vertaukset ja kielikuvat muodostavat jatkumon, joka kantaa läpi romaanin aina viimeisille sivuille saakka.

Alkutuulessa romaanihenkilöt kokevat tuulen eri tavoin. Danielin vaimolle Marialle tuuli on luonnonvoima, joka hyökkää yhtäkkiä ja pyyhkii Bostonin keskuspuiston katuja kuin pelti. Danielille tuuli on maailmankaikkeuden alkuperäinen alkutuuli, se joka puhaltaa ei-mistään ei-mihinkään. Myös Danielin täti Viktoria tuntee tuulen merkityksen. Ennen Danielin syntymää Viktoria lohduttaa kauan lasta toivoneita vanhempia ja sanoo rohkaisevasti: Tuulesta hän tulee. Daniel hahmottaa tuulen avulla itseään ja läheisiään. Danielille tuuli on niin tärkeä elementti, että hän jopa pohtii huolissaan: mahtoiko silloin olla tuuletonta, kun minä synnyin?

Carpelanin romaanissa tuuli rinnastetaan mielenkiintoisella tavalla aikaan. Danielin isä kuvaa vanhenemistaan tuulen avulla: Muutama vuosi vielä, Daniel, sitten saa tuuli lakaista pois tämänkin lehden. Tuulen avulla Daniel matkustaa takaisin menneisyyteen, jossa hän kohtaa edesmenneitä läheisiään. Usein tuuli tuo mukanaan muistoja äidistä: Iltapuolella tuuli yltyy ja lähtee vaeltamaan pitkin merenrantoja niin kuin äidillä oli tapana.

Daniel sekä vihaa että rakastaa tuulta. Daniel kaipaa läheisiään ja kohdistaa syyttävän katseensa tuulta päin: Sinä Maria et ole täällä, eivät Jan ja Lenakaan, taivaan tuimat tuulet ovat teidät hajottaneet: onko teidän pakko seurata niitä? Joskus Danielin tuuli taas on rauhoittava ja turvallinen. Daniel muistelee lapsuutensa lämmintä alkutuulta, joka tuoksui mullalta, neulasilta ja mereltä.

Carpelanin romaanissa elämän myötä- ja vastoinkäymiset vertautuvat tuulen kaksijakoiseen luonteeseen. Tuuli on sekä eteenpäin työntävä että vastaan paneva voima: Tuuli puhaltaa milloin meitä vastaan, milloin heittää meidät eteenpäin, silloin huomaa, että meillä on oma tuuli.

Alkutuulen viimeinen luku kiteyttää läpi romaanin jatkuneen tuulikuvaston: Jospa jokin tuuli nostaa meidät, kun makaamme lyötyinä maassa? Daniel ymmärtää elämän katoavaisuuden ja hetkellisyyden: Tuuleen minä piirrän nimeni. Bo Carpelanin alkutuuli on usein oikullinen ja kylmä, mutta toisinaan myös lempeä ja lämmin. Se pitää lukijaa pyörteissään ja saa kirjan sivut kääntymään kuin itsestään.

Tule siis mukaan, vielä kerran, tuulisena päivänä.

Anita Heikkilä

%d bloggers like this: