Raahen kirjasto

Arkisto

Kategoriat

Raahen kaupunginkirjasto

040 135 6799
ma - pe 10 -19
la 10 - 15

Mitä me teemmekään

 

Vilkaisin tänä aamuna (16.5.2014) sanomalehti Kalevan uutisia netin kautta niin kuin teen yleensä aamuisin. Siellä oli pieni  juttu kirjastoammatillisten henkilöiden määrästä kirjastoissa Juttu oli asiallinen ja kertoi selkeästi mikä on tilanne kirjastoissa.  Minun mielenkiintoni herätti jutun perässä olleet lukijoiden kommentit. Kommenteissa kysyttiin muun muassa mihin kirjastoissa tarvitaan koulutettua ja varsinkin korkeakoulutettua väkeä.  Asiallinen kysymys. Kirjastoala, niin kuin muutkin alat, tarvitsevat ammattitaitoista henkilöstöä, jotka tietävät mitä tekevät ja miksi.  Ammattitaitoinen kirjastolainen osaa auttaa ja neuvoa asiakasta. Ammattitaitoinen kirjastolainen tietää mitä ympärillä yhteiskunnassa tapahtuu ja miten tapahtumat mahdolliset vaikuttavat kirjaston toimintaan. Ammattitaitoinen kirjastolainen näkee metsän puilta eli emme näe pelkästään yksittäistä asiakasta lainaustiskin toisella puolen vaan osaamme katsoa koko asiakaskuntaamme ja sen eri ryhmiä.  Asiakkaillamme on erilaisia tarpeita ja vaatimuksia kirjaston suhteen. Yritämme oman toimintamme suunnittelulla ja kehittämisellä vastata näihin tarpeisiin.  Tähän työhön me tarvitsemme koulutettua väkeä ja riittävän määrän korkeakoulutettua henkilöstöä.

 

Mitä me sitten konkreettisesti teemme kirjastossa päivät pitkät. Kaikkea tässä ei voi kuvata mutta jotain sentään.  Näkyvin ja suurin osa työstämme liittyy asiakaspalveluun: lainaamme, palautamme, uusimme, varaamme, haemme tietoa yms. Aamumme alkaa yleensä hyllytyksellä ja sillä, että huolehdimme, että  paikat ovat kunnossa, kun asiakkaat tulevat kirjastoon.  Haluamme, että asiakkaamme tulevat siistiin ja järjestettyyn kirjastoon.   

 

Teemme paljon sellaista työtä, josta vain se lopputulos näkyy asiakkaalle. Onkohan kukaan asiakkaistamme koskaan miettinyt miten esimerkiksi  uutuuskirjat päätyvät lainattaviksi.  Ennen uutuushyllyä kirja käy läpi aika monta vaihetta ja kulkee useampien käsien kautta.  Ensimmäisessä vaiheessa kirjat  valitaan ja sen jälkeen tilataan. Tilausten tultua ne tarkistuksen jälkeen luetteloidaan.  Luettelointi tarkoittaa sitä, että kirjat viedään kirjastojärjestelmään ja tarkistetaan, että jokaisessa kirjassa on kaikki se tieto mitä asiakkaat ja me itse tarvitsemme löytääksemme kirjat.  Tämän jälkeen kirjat  muovitetaan ja leimataan, jotta ne kestäisivät asiakkaitten käsissä.  Sitten ei muuta kuin järjestelmän kautta uutuushyllyyn ja asiakkaille.

 

Kirjastolaiset niin Raahessa kuin muuallakin tekevät paljon yhteistyötä muiden kunnissa toimivien tahojen kuten koulujen ja päiväkotien kanssa. Mitä tämä yhteistyö sitten on? Se on mm. kirjavinkkauksia, satuhetkiä ja tiedonhaun opettamista. Hyvin usein haemme opettajille tai päivähoitohenkilöstölle tiettyyn aiheeseen liittyviä kirjoja tai muuta materiaalia. Teemme näiden lisäksi paljon muutakin, jotta voimme palvella asiakkaitamme tulevaisuudessa  hyvin.

 

Kalevan jutussa mainittua koulutusvaatimusta säädellään  kirjastoasetuksella. Raahen kaupunginkirjastossa  on vakituisia ja kokoaikaisia työntekijöitä tällä hetkellä 20. Lähes kaikilla on kirjastoammatillinen koulutus ja heistä kuudella on korkeakoulututkinto. Korkeakoulutettujen osalta emme täytä kirjastoasetuksen vaatimuksia.  Toiveissa on, että saamme parin vuoden päästä muutaman korkeakoulutetun lisää joukkoomme koulutuksen kautta. 

 

Sanomalehti Kalevan juttu löytyy osoitteesta:   http://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/kainuussa-jokaisessa-kirjastossa-liian-vahan-korkeakoulutettua-henkilostoa/664427/

ja  kirjastoasetus on osoitteessa: (http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130406

 

Arja

 

Harjoittelijan terveisiä

Olen kirjastoalan opiskelija Oulun seudun ammattikorkeakoulusta ja suoritan tällä hetkellä viimeistä päivää ammattiharjoittelustani. Tämän reilun kolmen kuukauden aikana olen työskennellyt sekä Raahen pääkirjastolla Brain Centerissä että Pattijoen lähikirjastossa. Viime vuonna hankin myös työkokemusta Oulun pääkirjaston tietopalvelussa kuuden viikon ajalta.

Tähänastiset kokemukseni ovat opettaneet minulle ainakin muutamia asioita. Kuten sen, että kirjastossa on paljon erilaisia tehtäviä ja osaamista. Ja sen, että kirjaston asiakkaat ovat miltei poikkeuksetta ystävällistä ja kohteliasta sakkia – kiitoksia vaan teille. Kirjaston henkilökuntakin on toki yleensä mukavaa ja avuliasta (ja tämä molemminpuolinen huomaavaisuus varmasti ylläpitää ja edelleen parantaa henkilökunnan ja asiakkaiden välistä kanssakäymistä).  Itse koen juuri asiakaspalvelun – ja erityisesti asiakkaiden haluaman tiedon ja materiaalin etsimisen – kaikista palkitsevimpana osana kirjastotyötä.

Oppimistani asioista kaikista mielenkiintoisin seikka kuitenkin on ehkä se, kuinka paljon kirjastossa koko ajan tapahtuu. Kirjasto järjestää jatkuvasti satuhetkiä, koululais- ja päiväkotiryhmien vierailuja (joihin kuuluu mm. kirjaston esittelyä, kirjastonkäytön ja tiedonhaun opetusta ja kirjavinkkausta) sekä ylläpitää lukudiplomeja ja näyttelyitä (jotka ovat valitettavasti enimmäkseen tauolla remontin aikana).

Kaiken tämän perustoiminnan lisäksi kirjastossa tapahtuu välillä erikoisempiakin juttuja. Esimerkiksi joulupukki kävi vierailulla kuuntelemassa lasten toiveita, juttelemassa, laulamassa ja jakamassa suklaata. Tällä hetkellä kirjastolla toimii myös arkipäivisin klo 17.30 joulukalenteri, jonka jokainen ”luukku” on henkilökunnan ääneen lukema luku Timo Parvelan Maukka ja Väykkä –kirjasta.

2013-11-26 17.15.46Joulupukki vieraili Pattijoen kirjastossa 26.11.2013

Marraskuussa olin myös itse järjestämässä kansallisen pelipäivän kunniaksi pelipäivää Brain Centerissä. Esillä oli paitsi kirjaston omat konsoli- ja PC-pelit (joita sai kokeilla kirjaston kalustoon vakituisesti kuuluvalla Playstation 3:lla sekä läppärillä) sekä lasten leikkipisteen pelit ja shakkilauta, myös henkilökunnan ja vapaaehtoisten lainaamia lauta-, kortti- ja pulmapelejä. Kaikkien vierailijoiden kanssa oli mukava pelata, ja pari kertaa päivän aikana esitettiin myös toive siitä, että kirjastolla voisi olla pysyvästi jonkinlaisia lautapelejä, joko lainattaviksi tai paikan päällä pelattaviksi.

2013-12-05 09.15.09Pelipäivän tarjontaa

En osaa sanoa tuleeko kirjastoihin pelattavaksi muitakin kuin digitaalisia pelejä, mutta kehitystä kyllä tapahtuu koko ajan. Kirjasto ei ole pitkään aikaan ollut pelkkä kirjavarasto, vaan sen aineisto ja palvelut ovat monipuolistuneet jatkuvasti, mikä onkin minunlaiselleni kaikesta vähän kiinnostuneelle hosujalle oikein sopiva kehityssuunta. Ja vaikka en itse välttämättä haluaisikaan olla mukana järjestämässä joka ikistä kirjaston tapahtumaa (koska eihän silloin joutaisi edes nukkumaan), niin onhan se hienoa, että niitä riittää!

Allekirjoittanut aloittaa tänään pitkän joululoman ja toivottaa niin kirjaston henkilökunnalle kuin asiakkaillekin hyvää itsenäisyyspäivää ja joulun odotusta.

Katariina

KIRJAMESSUT HELSINGISSÄ

Helsingissä oli kirjamessut toista viikkoa sitten, 24.-27.10. Messuilla olen joskus nuoruudessani käynyt mutta kirjamessuilla en kertaakaan. Tänä vuonna järjestelin niin, että sain syyslomani messujen aikaan ja vähän sen jälkeenkin. Pitäähän sitä tällaisen pohjoisen tytön päästä joskus katsomaan sitä etelän meininkiä.

Lähdin kohti Helsinkiä jo perjantaina. Siinä Vihannin asemalla junaa odotellessa tuli muitten matkalaisten kanssa parannettua maailmaa ja seurattua tiiviisti junan kulkua Rovaniemeltä kohti Vihantia. Onneksi nykyisin on kännykät ja niissä netit muuten olisimme olleet ulkona värjöttelemässä ja odottamassa junan tuloa. Se kun ei ollut kuin vaivaiset puolitoista tuntia myöhässä. Pääsimme paikalliseen matkahuoltoon odottelemaan.

Perjantaipäivä meni matkustellessa ja lauantaiaamuna suuntasimme kohti Messukeskusta. Ensin törryyttelimme bussilla Hakaniemeen ja siellä vaihdoimme vihreään ratikkaan, joka vei meidät Messukeskukseen, ei sisälle mutta melkein. Kello oli vasta muutaman minuutin yli kymmenen ja väkeä kulki kuin pipoa, tai siis kellään ei lämpimässä syyssäässä ollut pipoa mutta voimmehan kuvitella jokaiselle värikkään päähineen. En ole ennen nähnyt sellaista väen paljoutta liikkeellä siihen aikaan. Ihmettelin ja myönsin, että pääkaupunkilaiset ovat kultturellisempaa väkeä kuin me jäyhät raahelaiset. Ei Raahessa kirjat saa tuollaista liikehdintää aikaa.

Päällysvaatteet nakattiin naulakkoon nuorelle neitokaiselle ja vastikkeeksi sain pienen läpyskän. Sitten ei muuta kuin messuille. Sali oli täynnä pöytiä , joissa oli kirjoja, kirjoja ja vielä kerran kirjoja. Oli sinne sekaan mahtunut ainakin yksi silmälasien puhdistuspaikka. Pöytiä kiersivät uteliaat ja kiinnostuneet vierailijat. Haastattelupisteissä oli kirjailijoita antamassa selostuksiaan uusimmista kirjoistaan. Huomasin monta tutunnäköistä kirjoittajaa ja yhden ohjaajan. Kirjojen hahmotkin olivat lähteneet liikkeelle. Bongasin ainakin Miinan ja Manun ja ette arvaakaan kenen kanssa pääsin samaan kuvaan! Ei, ei ollut presidentti eikä hänen puolisonsa. Ei, ei ollut pääministerikään. Päästän teidät pinteestä. Pääsin kuvaan Suomen kuuluisimman unissakävelijän – Herra Hakkaraisen – kanssa. Lähetin kuvan tietenkin kateellisuudesta vihreille työkavereilleni. Pomo ei ollut tuntea kumpi oli kumpi, olimme kuulemma niin samannäköisiä.

Väkeä oli paljon ja sitä tuli koko ajan lisää. Onneksi olimme lähteneet liikkeelle hyvissä ajoin. Puolen päivän jälkeen ei enää oikein tiennyt mihin olisi astunut ettei olisi törmäillyt kanssakulkijoihin. Antikvariaattipuolella huokaisin harmista etten voinut ostaa niitä kaikkia hyväkuntoisia nuortenkirjoja. Olisin tuonut ne kirjastoomme korvaavaan huonokuntoisia.

Lauantaipäivä kului rattoisasti kirjojen parissa mutta väsy tulee virkeimmällekin. Kaikkea en tutkinut mutta Helsingin kirjamessut on nyt nähty. Ehkä menen vielä joskus toistekin sinne ja varaan muhkean rahalompakon mukaani, jotta voin ostaa itselleni hyviä kirjoja.
P.P.

Olemisen oikeutus

Kirjasto on meille kaikille suomalaisille jokamiehen oikeuteen verrattava oikeus. Hyllyistämme on mahdollista poimia niin paljon erilaista aineistoa lainattavaksi kuin vaan jaksaa kantaa. Palauttaahan ne pitää mutta hyvän aikaa kirjoja, lehtiä, musiikkia ym. saa pitää kotonaan ja nauttia niiden sisällöstä.

Kaikki päättäjät kunnassa eivät aina muista, että kirjasto on peruspalvelu, joka kunnan pitää järjestää. Törmäsin tähän tietämättömyyteen tai ”tietämättömyyteen” Pekanpäivien aikaan kävelykadulla. Osallistuin erään nimeltämainitsemattoman puolueen kyselyyn. Siinä vastaajilta penättiin mistä ei lakisääteisestä palvelusta tai toiminnasta kaupungissamme voitaisiin säästää. Lista oli aika pitkä ja loppupäässä silmiini iski sana ”kirjasto”. Oli siinä listassa monta muutakin ihmetyksen aihetta mutta ei niistä sen enempää.

Mihin kirjaston oleminen perustuu? Kirjastolaki (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980904) määrittelee kirjaston tehtävät ja niiden järjestämisen. Kirjasto- ja tietopalvelujen järjestäminen kuuluu tämän lain myötä kunnan tehtäviin. Kunta voi järjestää kirjasto- ja tietopalvelut itse taikka osittain tai kokonaan yhteistyössä muiden kuntien kanssa tai muulla tavoin. Kunta vastaa siitä, että palvelut ovat tämän lain mukaisia (Kirjastolaki 2. luku 3 §). Selvää tekstiä, josta eivät päättäjämmekään voi poiketa. Päättäjien kannattaisi käydä ahkerammin kirjastoissa. Huomaisivat miten paljon palveluamme tarvitaan ja näkisivät mitä kaikkea tarjoamme asiakkaillemme.

Samassa laissa (Kirjastolaki 4. luku 5 §) mainitaan myös kirjastopalvelujen maksuttomuus, joka koskee käytännössä lainausta kirjaston omasta kokoelmasta. Muista tehtävistä kirjasto voi periä pienen maksun. Näistä maksuista ei kovin suuri summa kilahda kaupunkimme ammottavaan taskuun.

Kirjastotoiminnalla on lain antama voima takanaan ja hyvä niin sillä kirjasto on monen raahelaisenkin henkireikä. Meillä on omat vakioasiakkaamme, jotka ovat vuosien varrella tulleet tutuiksi. Heidän ja myös harvemmin vierailevien asiakkaiden kanssa on mukava vaihtaa muutama sananen työn ohessa. Kirjaston kynnys on matala ja tänne on helppo tulla. Tosi moni vasta paikkakunnalle muuttanut tai tilapäisesti täällä asuva hakeutuu ensi töikseen kirjastomme asiakkaaksi.

Kirjasto on osa meidän kaikkien elämää.

Arja

Mikä maksaa????

Kirjaston lainattava aineisto on melko monipuolinen nykyään. Enää ei ole pelkästään kirjoja ja lehtiä vaan meiltä voi lainata myös äänikirjoja, pelejä, musiikkia ja elokuvia. Joskus asiakkaillemme sattuu vahinkoja ja esimerkiksi lainattu kirja tai elokuva katoaa tai rikkoutuu. Tällöin asiakas on korvausvelvollinen. Tästä korvausvelvollisuudesta mainitaan jo meidän käyttösäännöissämme. Asia hoituu yleensä hyvässä hengessä asiakkaan kanssa ja korvaushinnat eivät kohoa liian korkeiksi paitsi…

Niin, paitsi. Silloin kun on kyse elokuvista. Annanpa esimerkin parista elokuvasta. Disney tuotantoa oleva elokuva ”Urhea” on maksanut kirjastolle 84 € (sisältää alv 24 %) ja kaupasta sen voi saada kympillä. Kotimainen elokuva ”Miss Farkku-Suomi” on maksanut kirjastolle 68 € (sisältää alv 24 %) ja kaupasta sen voi saada myös kympillä. Ero on todella valtava. Saamme silloin tällöin kirjaston kannalta ihan hyviä tarjouksia elokuvien välittäjiltä mutta pääsääntöisesti normaalihintaiset elokuvat maksavat meille 50-70 € (sisältää alv 24 %). On poikkeuksia puoleen ja toiseen.

Miksi tällainen ero kaupan hintohin? Suurin syy on se, että kirjastot tarvitsevat lainattaviin elokuviinsa lainausoikeuden ja me joudumme maksamaan tästä oikeudesta. Kirjastot eivät valitettavasti voi mennä ostamaan marketeista halpoja muutaman euron elokuvia, koska voimme menettää koko oikeuden lainata niitä asiakkaillemme. Korkeista hinnoista kärsii kirjaston lisäksi myös levyn vahingossa rikkonut asiakas korkeina korvausmaksuina. Tuhriutuneen tai kadonneen tms kirjan asiakas voi korvata joko maksamalla tai tuomalla uuden kirjan rikkoutuneen kirjan tilalle mutta rikkoutunutta elokuvaa asiakas ei voi korvata kaupasta ostetulla elokuvalla, koska niillä ei ole lainausoikeutta.

Olisi todella hienoa, jos voisimme mennä lähimpään markettiin ja ostaa sieltä edullisesia elokuvia asiakkaittemme lainattaviksi. Utopiaa ainakin vielä mutta ehkä jonain päivänä. Tai sitten nykyisten levyjen tilalle kehitetään jokin rikkoutumaton formaatti tai elokuvat saadaan silmiemme eteen puhtaasti virtuaalisesti, ajatuksen voimasta.

Niitä odotellessa.
Arja

Sateisena päivänä

Tänään paikallisessa lehdessä oli muutamilta kaupunkilaisilta kyselty mitä sateisena päivänä voi tehdä. Yksi vastaajista voisi lähteä shoppailemaan, toisella aika kuluisi musiikin tai elokuvien parissa ja yksi vastaajista voisi lukea sadepäivinä.

Nii-iin, mitä sinä teet sadepäivinä. Tartutko sinä kirjaan tai lehteen vai lähdetkö kyläilemään? Sadepäivänä voi tietenkin tehdä sisällä kaikkea sitä mikä jää tekemättä silloin, kun aurinko paistaa. Silloin voi siivota villakoirat pois sängyn alta tai koluta komeron perimmäiset nurkat puhtaiksi. Mutta onko todellakin tarpeen rehkiä joka hetki, eikö voisi sallia itselle pienen hemmotteluhetken. Ajattele miltä tuntuisi kellahtaa pehmeään nojatuoliin tai sohvaan kädessään se viimeksi lainattu tai ostettu kirja. Viereen voi laittaa pienen pöydän tai muun tason, johon voi sijoittaa käden ulottuville keksejä, suklaapalasia tai muuta mukavaa naposteltavaa. Välillä voi keittiöstä käydä hakemassa kupposen lämmintä kahvia tai teetä. Sitten jälleen kirjan pariin.

Miten vähällä vaivalla pääsee kaukaisiin maihin katselemaan uusia maisemia tai tutkimaan kotimaan paikkakuntia, kokemaan samalla seikkailua ja jännitystä, kokemaan uudestaan rakkauden huumaa pettämättä kuitenkaan läheisiään. Miten pienillä asioilla voi saada iloa hetkiin, jolloin taivas kastelee kaikki maan syvyyksiin saakka ja jokapaikka hehkuu nihkeää kosteutta.

Sadepäivänä minä menen parvekkeelle, kietoudun lämpimään vilttiin ja kuuntelen sateen ropinaa. Otan kirjan käteeni ja annan tarinan viedä mennessään.

Entä sinä?

Sadepäiviä toivoen
P.P.

Mietteitä kuluneelta viikolta.
Maanantaina helmikuun yhdentenätoista kuluvaa vuotta sitten vihdoin ja viimein saimme väliaikaistilat auki yleisölle. Ilmassa oli jännityksen tuntua. Ensimmäiset asiakkaat saapuivat heti kymmeneltä, kun kirjasto aukaisi ovensa. Useimmat asiakkaistamme ovat ensimmäistä kertaa käymässä koko talossa. Yleensä he ovat vain huristaneet ohi, jos pn pitänyt käydä vaikka terveyskeskuksessa.

Kuului ihastuneita kommentteja ”Hyvät tilat” ”Hienot tilat” . Olemme itse samaa mieltä heidän kanssaan, että tilat ovat todella hyvät siksi aikaa kun varsinaista pääkirjastoa remontoidaan. Tilat ovat hyvät mutta pienet. Tänne ei mahtunut kuin pieni osa aineistostamme. Henkilökuntakin on joutunut opettelemaan työskentelemään ahtaimmissa tiloissa kuin aikaisemmin. Sopu kuitenkin sijaa antaa niin henkilökunnalle kuin asiakkaillekin.

Olemme nyt joidenkin mielestä sopivan matkan päässä ja toisten mielestä matka on todella pitkä. Kaikki on suhteellista. Minulle itselleni työmatka piteni mutta otan sen kuntoilun kannalta. Tiedä vaikka kunto kohenisi tämän puolentoista vuoden aikana roimasti. Työmatkani nimittäin kaksinkertaistui entisestä.

Kaiken toiminnan ydin ovat kuitenkin asiakkaamme. Teitä yritämme edelleenkin palvella niin hyvin kuin mahdollista. Olkaa kuitenkin ymmärtäväisiä. Olemme pahoillamme, kun joudutte odottamaan tarvitsemaanne kirjaa tavallista pitempään. Voi olla, että joudumme tilaamaan sen lähikirjastoistamme tai kaukolainaamaan sen, koska meidän kappaleemme ovat niissä hyvin pakatuissa pahvilaatikoissa varastossa.

Ensimmäinen viikko Brain Centerissä alkaa olla ohi. Viikosta on jäänyt hyvä mieli. Kaikki ei vielä ole toiminut ihan niin kuin olisi pitänyt mutta ei se mitään. Kyllä asiat pikku hiljaa lutviutuvat. Lähden viettämään nyt ansaittua viikonloppua. Minun lauantaivuoroni on sitten muutaman viikon päästä.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille.

P.P.

ps. muistakaa ulkoilla

Facebook

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: