Raahen kirjasto

Arkisto

Kategoriat

Raahen kaupunginkirjasto

040 135 6799
ma - pe 10 -19
la 10 - 15

Suomi 100 vuotta : Hauska matkakuumeen nostattaja

Satu Rämö tapasi kesätöissään Kreikassa joukon islantilaisia nuoria ja ihastui heidän kertomuksiinsa lämmitettävistä hiekkarannoista, lähti siksi yliopistovaihtoon Islantiin, löysi sieltä miehen ja muutti maahan pysyvästi. Kirjassaan Islantilainen voittaa aina: Elämää hurmaavien harhojen maassa (WSOY 2015) Rämö kertoo sopeutumisestaan saarivaltion elämään ja analysoi Islantia ja islantilaisuutta maahanmuuttajan näkökulmasta.

Kirja on humoristinen sekoitus kirjoittajan arkihetkien ja kommellusten kuvaamista sekä seikkaperäistä analyysia islantilaisuudesta ja maan historian vaikutuksesta islantilaisten hämmästyttävän hyvään itsetuntoon. Osansa analyysistä saavat niin Islannin vähäväkisyys, kieli, tuhkapilvi kuin menestyminen jalkapallon maailmanmestaruuskisoissa. Kirjoittaja kuvaa oivaltavasti myös suomalaisuuden ja islantilaisuuden eroja ja yhtäläisyyksiä.

Rämön ekonomin koulutus näkyy Islannin talouskriisin syille ja seurauksille suotujen sivujen korkeassa lukumäärässä. Kirjassa kerrotaan paljon faktatietoja taloudesta ja historiasta, mutta niiden todenperäisyys voi mietityttää lukijaa lähdeviitteiden puuttuessa. Kirjan lopusta asianmukainen lähdeluettelo kuitenkin löytyy.

Kerronnan epäkronologisuus ja ajoittain häiritsevä toisto unohtuvat, kun uppoutuu kirjoittajan kertomuksiin Björkin kohtaamisesta uimahallissa, tuttavallisesta pääministerin haastattelusta tai roadtripista tuhkan samentamalle jäätikölle. Teoksen parasta antia ovat juuri kirjoittajan värikkäästi kuvaamat kommellukset vieraassa kulttuurissa, sekä lukuisat hauskat yksityiskohdat ja anekdootit. Tiesittekö, että islantilaisilla on kännykkäsovellus, josta tarkistetaan, onko treffikumppani läheistä sukua itselle, tai että ruokakaupat sulkevat ovensa jo alkuillasta, mutta kirjakaupat ja jäätelökaupat (kyllä!) ovat auki monta tuntia myöhempään?

Kirjan lukemisen myötä Islanti kiehtoo ja kiinnostaa enemmän kuin aiemmin. Lisää Rämön hauskoja arkitarinoita löytyy onneksi hänen tiheästi päivittyvästä blogistaan osoitteessa www.salamatkustaja.com.

Heini Haapala

Mainokset

Suomi 100 vuotta : Zen Café

Zen Café: Minun kaupunkini

Zen Café oli minulle henkilökohtaisesti tärkein bändi silloin, kun minä olin nuori. Minkään muun bändin kappaleisiin ei liity niin paljon niin henkilökohtaisia muistoja. Tuttuja mulla on muualla, ja monet niistä Kahvilan kautta saatuja.

Minun kaupunkini ei ole Zen Cafén paras kappale, eikä Samuli Putron paras teksti, mutta raahelaisena minulla on siihen järjettömän syvä tunneside. Kotiseuturakkaus elää minussa vahvana ja jo vuosia sitten myönsin itselleni, etten täältä mihinkään pääse (halua), vaikka tämä vanhojen arvojen luutunut pesä onkin.

Tunnustan: olin joskus tulenpalavasti rakastunut Samuli Putroon, tuijottelin lavalle Tökärin keikalla jostain takarivistä, ja toivoin, että hän huomaisin minut. No, eipä tainnut huomata, autoista lipuvat prinssit ja prinsessat veivät vääjäämättä huomion, mutta olen aika varma, että Minun kaupunkini soitettiin sillä keikalla.

Toinen, paljon uudempi muisto kyseisestä laulusta on ajalta, kun Zen Café oli jo jäänyt ”määrittelemättömän mittaiselle” tauolle, ja Putro oli soolokeikalla pelastamassa Bio Huvimyllyä: viimeisenä biisinä kuultiin Minun kaupunkini, joka haihtui vanhasta elokuvateatterista ”Tämä on kuitenkin minun kaupunkini…” – säettä laulavan Putron mukana ikuisiksi ajoiksi jonnekin muistin ja muistojen syövereihin. Silloin hautasin henkilökohtaisesti niin Zen Cafén kuin Bio Huvimyllynkin, ja niiden kahden mukana kai nuoruutenikin.

Nykyään mietin vain, että aikaa on liikaa tai aikaa on vähän ja että tämä on kuitenkin minun kaupunkini. Minun kaupunkini.

 

Hanna Leppikangas

 

Minun kaupunkini-laulu on levyillä:

Zen Café: Ua ua (1999)

Zen Café: Jättiläinen (2003)

 

Suomi 100 vuotta : Onni on lämpimät varpaat

Mary Oljen Suomalaisia sukkia ja muita neuletöitä -oppaan mallit pohjautuvat Kansallismuseon kokoelmissa oleviin neuleisiin, ja teokseen sisältyy myös Helmi Helmisen mainio kansantieteellinen katsaus Sukan vaiheista ja käytöstä ihmiselämässä. Verrattuna nykypäivän neulesukkiin, ovat Oljen teoksen sukat yksivärisiä, käytännöllisiä ja askeettisen oloisia. Piristystä malleihin luovat vain niukat pintakuvioinnit, ja Olki toteaakin: ”Tuntuu kuin sota- ja pulavuosina olisi ihan väsymykseen saakka yhdistelty vanhoja ja uusia lankoja ja kaikenlaisia värejä toisiinsa, ja että nyt, kun lankoja vähitellen alkaa saada, on mukava antaa sekä silmän että hermojen levätä yksivärisessä pinnassa.” Sukkien lisäksi kirjasta löytyy ohje muun muassa neulepuseroon tai vaikkapa edustan neulomiseen.

Enemmän väriä ja luovuutta löytyy puolestaan Niina Hakkaraisen, Hanna-Kaisa Hämäläisen, Suvi Niskan ja Kristel Nybergin kirjoittamasta teoksesta Kantapään kautta: Suomalainen sukkakirja. Mukavan perinpohjainen ja selkeä teos lähtee liikkeelle neulomiseen tarvittavien materiaalien valitsemisesta ja sukan anatomiasta, eli mistä osista neulesukka koostuu. Ennen perussukkaohjetta tutustutaan mm. kuuteen eri tapaan neuloa kantapää tai miten neulomisen voikin aloittaa sukan kärjestä. Tekijöiden laatimat neuleohjeet on luokiteltu kolmeen eri vaikeustasoon, joten kirjasta löytyy ohjeita aloittelijasta edistyneille.

Molemmat teokset, lähes 70 vuoden ikäerostaan huolimatta, ovat mainioita johdatuksia neulonnan ja erityisesti neulesukkien maailmaan. Oljen 1948 ilmestynyt teos sopinee pariemmin jo neulomista harrastavalle, 2016 julkaistu Kantapään kautta puolestaan myös neulomisharrastusta aloittavalle. Arkaileva aloittelija löytää lisärohkaisua matkallaan neulomisen ihmeelliseen maailmaan Sarita Kotkavalkaman kirjasta Neuleita tumpeloille, muista neulekirjoista, internetistä tai kysymällä neuvoa muilta neuleharrastajilta.

 

Mary Olki: Suomalaisia sukkia ja muita neuletöitä (1948)

Niina Hakkarainen, Hanna-Kaisa Hämäläinen, Suvi Niska & Kristel Nyberg: Kantapään kautta : Suomalainen sukkakirja (2016)

Sarita Kotkavalkama: Neuleita tumpeloille (2016)

 

Vinkkejä:

Tikkurilan Marttojen opasvideo villasukkien neulomiseen

verkkoneulelehti Ulla

Pirjo Sinervo: Neulesukat, perinteinen ohje (2016, Punomo.fi)

 

Sarita Kotkavalkama: Vilukissan villasukat : kirjoneulesukat isoilla puikoilla (2017)

Lumi Karmitsa: Villit vanttuut ja vallattomat villasukat 2 (2017)

Anna-Karoliina Tetri: Perinteiset villasukat (2015)

Sukupolvien silmukat (Pia Ketola, Eija Bukowski, Leena Kokko, Anne Bäcklund, Sari Suuronen, 2014)

Rakas villasukka : 40 kauneinta ohjetta (2014)

Kyllikki Mitronen & Liia Vilkkumaa: Sukkasillaan : perusohjeet ja 44 kaunista mallia (2005)

Kyllikki Mitronen & Maija Nieminen: Suomalainen sukkakirja (1980)

Suomi 100 vuotta : Lounaismurteel kirjotettua

Heli Laaksonen: AAPINE: aakkossi niil, ko ymmärtävä jo pualest sanast! (Otava 2013)

Ehei, ei siinä ole painovirhettä eikä ännä puutu: runoilija Heli Laaksonen kirjoittaa lounaismurteella, jonka erityispiirre on pyrkimys sanonnan lyhyyteen. Siis päinvastoin kuin monissa muissa murteissa – esim. siinä missä raahelaiselle lehmä on LEHEMÄ, se Heli Laaksoselle on LEHM.

Aapisessa on esitetty kaikki kielen aakkoset, aakkosjärjestyksessä niin kuin aapisissa kuuluukin, ja lisäksi kirjaimista on enemmän tai vähemmän kieli poskessa väsätty riemastuttava pikkuruno luonnehtimaan kirjaimen käyttöä tai ominaisuutta.

Malliksi:

G

Geet käytetä harvo eikä sillonka,

kyl kreipi ilmanki kuarituks saa!

jätä viikinkit sin vinkuma,

tul kotti pallokrillama!

Kirjassa on hyvä kuvitus, joka kenties auttaa, jos murre tuottaa ongelmia. On kirjan lopussa sanastokin,  ja vielä ”Kolm piänt juttu sul, ko olet opetellu jo kaik aakkose.”

Niin että lykkyä tykö, kyllä kirjaan uskaltaa tarttua!

Sinikka Tuomisto

 

Kirjan on kuvittanut Elina Warsta.

Suomi 100 vuotta : kaksi velikultaa

Timo Parvela: Maukka ja Väykkä

Haihatteluun taipuvainen taiteellinen Maukka-kissa ja juureva, tekeväinen Väykkä-koira asuvat yksissä kukkulan laen talossa. Heidän kauttaan käydään läpi elämän erilaisia teemoja suurista pieniin.

Tarinoissa on turvallinen, luottamuksellinen olo. Ne käärivät sisäänsä kuin lämmin huopa. Tekstit sopivat niin lapsille kuin aikuisille: naurattavat, pohdituttavat, ilahduttavat. Kiinnostavien aiheiden lisäksi tarinat on kirjoitettu taitavasti.

Yhdessä tarinassa Maukka haluaa ehdottomasti ajaa veteen piirtyvää kuunsiltaa pitkin polkupyörällä. Hän ei kuitenkaan uskalla ajaa yksin, vaan pyytää Väykän mukaansa. Väykkä tietää, ettei hommassa ole mitään tolkkua ja veteenhän sitä mulskahdetaan, mutta lähtee silti. Voiko toista enempää rakastaa?

S.K.

Suomi 100 vuotta : Tapahtuipa Raahessa

Vieras mies

Heidi Könkään vuonna 2002 ilmestynyt romaani ’Vieras mies’ (Otava 2002) sijoittuu Raaheen. Kaupunkimme nimeä ei kirjassa mainita mutta kirjassa on tuttuja kadun nimiä kuten Sovionkatu ja paikannimiä kuten Velkaperä ja Siniluoto.

Kirja kertoo kahden ihmisen, miehen ja naisen, kohtaamisesta, yhteenkietoutumisesta, erillisyydestä. Tarina alkaa, kun mies tulee kysymään apulaisen paikkaa paikallisesta valokuvausliikkeestä. Liike sijaitsee Kauppakadulla lähellä apteekkia. Mies ihmettelee mitähän ihmisiä täälläkin asustaa. Hän oli kuullut Kokkolan asemaravintolassa, että täällä ihmiset elävät pesemällä toistensa pyykkiä. Ja lehteäänkin ihmiset kutsuvat Rievuksi.

Eletään sodan jälkeistä aikaa. Nainen on jalkavaivainen. Lapsena sairastettu polio näkyy ja tuntuu joka päivä. Hän miettii apulaisen paikkaa hakenutta miestä. Vasama. Niin mies oli esitellyt itsensä. Nainen päättää ottaa Vasaman apulaiseksi. Koeaika on kolme kuukautta.

Mies ja nainen – onko heillä tulevaisuutta?

Arja

Suomi 100 vuotta : Pakkomielle

Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie (7. p. WSOY 2002)

Matti Virtasen elämä muuttuu kuin yhdestä nyrkiniskusta. Oikeasti ja perusteellisesti. Matti on sitä mieltä, että tilanne oli vahinko mutta vaimo Helena on toista mieltä. Vaimo ottaa heidän yhteisen tyttärensä Sinin mukaansa ja jättää Matin miettimään syntyjä syviä kerrostaloasuntoon. Hän lähtee ja vielä kesken Suomi-Ruotsi ottelun, jossa Helminen pitää kiekkoa siniviivalla ja kiertäen ja kaartaen syöttää Karalahdelle ja takaisin. Sen ylivoimapelin aikana Helena ja Sini sanoivat Matille hyvästit. Matti yritti estää mutta lopulta hän jäi katselemaan auton punaisia takalamppuja. Ja kolmen päivän päästä tuli kirje, jossa Helena ilmoitti, että hän kyllä jaksaa odottaa virallista eroa sen puoli vuotta mitä pitääkin.

Ei! Ei! Ei! Matti ryhtyy toimiin saadakseen vaimonsa ja tyttärensä takaisin. Hän on kotirintamamies, joka tekee kaikkensa saadakseen perheensä takaisin. Siitä alkaa Matin koukeroinen ja outo tie unelmansa toteuttamiseen. Unelma kehittyy pakkomielteeksi, jossa lukija voi maistaa yksinäisyyttä, jääräpäisyyttä, kipua ja taipumattomuutta, missä tragikomiikkakin on lähellä.

Arja

%d bloggers like this: