Raahen kirjasto

Arkisto

Kategoriat

Raahen kaupunginkirjasto

040 135 6799
ma - pe 10 -19
la 10 - 15
Mainokset

Kirjailijavieraana Rami Syed

Rami Syed saapuu lauantaina 6.10. klo 14 Raahen kirjastoon kertomaan kirjastaan Moottoripyörällä silkkitietä, joka kertoon Ramin ja hänen vaimonsa Minnan moottoripyörämatkasta Oulusta Kathmanduun ja takaisin. Tule kuulemaan vaiherikkaasta matkasta, tapaamaan Ramia ja Minnaa sekä katsomaan huikaisevia kuvia matkan varrelta. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.
rami_syed

Mainokset

Museo kirjastossa

Museo ja kirjasto ovat sisaruksia – julkisia laitoksia, joiden tehtävänä on muun muassa kulttuuriperinnön ja dokumentoidun informaation säilyttäminen ja saattaminen yleisön ulottuville – ja mitä luontevimpia yhteistyökumppaneita. Ajatus sekä museon että kirjaston kokoelmien avaamisesta asiakkaille uudella tavalla virisi Raahen kaupunginkirjaston aikuisten lukemiseen innostamisen ja kirjallisuuden tuntemuksen edistämiseen keskittyvässä hankkeessa. Virikkeitä ja vinkkejä saatiin Karkkilassa 10-luvun alussa toteutetusta hankkeesta ja ”parastettiin” raahelaisten hyödyksi ja iloksi.

Teemoja mietittiin yhdessä. Museon kokoelmista valikoidaan harvemmin, jos koskaan, yleisön nähtävillä olleita esineitä ja kirjaston kokoelmaa hyödynnetään assosiatiivisesti ja ennakkoluulottomasti. Aihepiirit tulevat vaihtelemaan matkailusta ja kauneudenhoidosta vuotuisjuhliin, käsitöistä ja merellisestä meiningistä teollisuuteen. Ensimmäisen näyttelyn teemana on matkailu ja esillä on ihanan ylellinen matkalaukku eli nesessääri, jota on käytetty kauneudenhoitotarvikkeiden kuljettamiseen. Vitriinin vierelle asettuu monenlaista lainattavaa kirjaston kokoelmasta.

Museo kirjastossa laajenee myös verkkoon ja paikallislehden sivuille: jokaisesta mininäyttelystä julkaistaan teemaa syventävä teksti kuvituksineen sekä kirjaston että museon blogeissa ja pieni inforuutu Raahen Seudun sivuilla aina näyttelyn vaihtuessa. Museo tulee vierailulle kirjastoon, tulkaa tekin!

 

Mamsellin ”nesessääri”

Raahen museon kokoelmiin päätyi viime vuonna ihanan ylellinen matkalaukku, jota on käytetty kauneudenhoitotarvikkeiden kuljettamiseen. Pieni ja soma matkalaukku on vaaleanruskeaa nahkaa, se on vuorattu kiiltäväpintaisella sekoitekankaalla ja siellä on lokeroita ja paikkoja pulloille ja purkeille, joissa on säilytetty kauneudenhoitotuotteita, sekä muille tarvikkeille, kuten harjoille ja peileille. Useimpien purkkien korkit ovat hopeaa ja niissä on koristeellinen kaiverrettu monogrammi ”EL”. Nimikirjaimet viitannevat Ebba Katinka Lagerlöfiin tai mahdollisesti hänen tyttäreensä Ebba Löwenmarkiin, jolla oli samat nimikirjaimet vuosina 1913–1938. Laukun lahjoittivat museolle Ebbojen jälkeläiset, joilta saatiin myös arvokasta muistitietoa laukun historiasta.

 

Kaivautukaamme täten hieman syvemmälle laukun tarinaan. Laukku on siis todennäköisesti kuulunut alun perin Ebba Lagerlöfille (os. Ljunggren, aik. Sovelius, 1862–1932) ja sitten hänen tyttärelleen Ebballe (1892–1973) (Relander, os. Sovelius, aik. Löwenmark). Kapsäkki ei selkeästikään ole 1800-luvun tuote, joten se ei voi olla peräisin Ebba Ljunggrenin tyttövuosilta, vaan ajoittuu todennäköisesti 1900-luvun alkuun, jolloin hän oli jo rouva Lagerlöf. Laukun tiedetään olleen nuoremman Ebban mukana hänen opiskellessaan sisäoppilaitoksessa Sveitsin Lausannessa 1910-luvun taitteessa. Ebba Sovelius oli tuolloin noin parikymppinen naimaton nainen.

 

Raahen tytöistä tiedetään monien opiskelleen ulkomailla sisäoppilaitoksessa. Esimerkiksi merikapteenin tytär Anna Sofia (Sofi) Hannila, sittemmin kapteenska Snellman, vietti Sveitsissä kaksi vuotta. Raahen kirkkoherra Borgin tytär Rosa Johanna (sittemmin rouva Sovelius) matkusti sisäoppilaitokseen Sveitsin Aubonneen, lähelle Lausannea jo 15-vuotiaana. Samassa opinahjossa opiskeli useampia raahelaistyttöjä tavoitteenaan monipuolinen yleissivistys ja kielitaito sekä hyvät käytöstavat. Aivan tavatonta ulkomailla opiskelu ei siis raahelaiselle porvaristytölle ollut, joskaan ei aivan tavallistakaan.

 

Mutta palataanpa vielä tarinan ensimmäiseen Ebbaan. Ebba Katinka Ljunggren oli kotoisin Ruotsin Bölingenistä. Kotimaassaan hän oli rakastunut köyhään taidemaalariin, Anton Genbergiin. Ebban isä, varakas tilanomistaja, ei pitänyt taiteilijaa tyttärelleen soveliaana puolisona ja torjui nuorten avioliittoaikeet. Ebba oli luonnollisesti tämän seurauksena hyvin onneton ja kenties kaipasi jonnekin pois kotoa. Tukholmalaisessa sanomalehdessä ollut ilmoitus, jossa raahelainen leskirouva Lovisa Franzén etsi itselleen, sisarelleen ja lähes sokealle, leskeksi jääneelle tyttärelleen Betty Donnerille seuraneitiä, sattui sopivaan saumaan. Tässä kohtaa emme ole varmoja, hakiko Ebba paikkaa itse vai toimivatko hänen vanhempansa, kuten parhaaksi näkivät. Joka tapauksessa Ebba matkusti hänelle ennestään tuiki tuntemattomaan Raaheen kesäkuussa 1890. Siirtymä Tukholman seurapiireistä suomalaisen pikkukaupungin sosieteettiin ei liene ollut helppo, mutta joustavana ja sopeutuvana tunnettu Ebba kotiutui kuitenkin Raaheen.

 

 

 

Ebban uudessa kodissa kauppaneuvoksetar Franzénin luona vieraili usein tämän leskeksi jäänyt vävy, kauppaneuvos, ”komerssi” Fredrik Sovelius (1822–1897). Ebba ja Fredrik viihtyivät toistensa seurassa jopa niin hyvin, että nuori nainen piti vanhan kauppaneuvoksen seuraa mieluisampana kuin ikäistensä nuorukaisten.

 

”Minulla on nyt hetki vapaata, kun tädit lähtivät ajelulle ja halusin kirjoittaa rakkaalle poikakullalleni, mutta ei tämä oikein hyvin suju. Huomenna vanhus (Fredrik Sovelius, toim. huom.) lähtee retkelle 15 kilometrin päähän Hannilan kestikievariin, josta on tilattu päivällinen. Minut on pyydetty ajamaan vanhan kauppaneuvos Soveliuksen kanssa, vanhahan hän on, mutta asetan hänet etusijalle täkäläisten nuorten asemasta.”, kirjoitti Ebba veljelleen Siggelle Ruotsiin maaliskuussa 1891.

 

Samana keväänä komerssi Sovelius pyysi Ebban kättä. 29-vuotias Ebba Katinka suostui itseään neljä vuosikymmentä vanhemman kauppaneuvoksen kosintaan, ja häitä tanssittiin Tukholmassa joulun alla 1891. Pariskunta sai kolme lasta. Esikoinen Ebba Sovelius syntyi Raahessa vuonna 1892. Ebba Katinkan ja Fredrikin liitto jäi lyhyehköksi, sillä Fredrik siirtyi ajasta ikuisuuteen vuonna 1897. Nuori leski löysi pian uuden rakkauden hänelle lainopillisia neuvoja pesänjaossa tarjonneesta Johan Arthur Lagerlöfistä.  Ebba Katinka avioitui vuorineuvos, kansanedustaja Lagerlöfin kanssa jo vuonna 1898.  Lagerlöfit pysyivät yhdessä loppuelämänsä.

 

Ebba nuorempi oli siis komerssi Soveliuksen ja Ebba Katinkan tytär. Porvarisperheen tyttärenä hän sai hyvän koulutuksen. Kotiopettajatar opetti sisaruksille Ebballe, Matts Augustille ja Katarinalle (Karinille) muun muassa ranskaa. Kuten jo todettiinkin, Ebba vietti lisäksi kaksi vuotta opiskellen sisäoppilaitoksessa Lausannessa. Ebba itse muisteli jälkipolville, että tärkeää oli esimerkiksi oppia istumaan selkä suorana. Huonoryhtisen täytyi pitää korsettia, joka painoi kylkiluita, jos asento lyyhistyi. Opintojen ohella Lausannessa Ebba harrasti muun muassa tennistä.

 

 

Ebba-mamselli oli hyvin tuhlaavainen ja saikin sen vuoksi isäpuoleltaan Arthurilta nuhteita. Sveitsin-vuosien aikana Ebba esimerkiksi palellutti jalkansa ja matkusti Italiaan hoidattamaan itseään – mukanaan myös seuraneiti. Lausannen jälkeen Ebba oleskeli jonkin aikaa Tukholmassa äitinsä veljen Sigge Ljunggrenin luona. Siellä serkukset Ebba ja Skoglar (Siggen poika) rakastuivat toisiinsa. Liian läheistä sukua olleet nuoret erotettiin toisistaan ja Ebba lähetettiin kotiin suremaan.

 

Ebba SLR Lausannessa hiihtämässä

 

Pian Raaheen palattuaan Ebba tapasi Einar Arvid Löwenmarkin, jonka kanssa meni naimisiin 21-vuotiaana, vuonna 1913. Vuoteen 1938 kestäneen liiton aikana perheeseen syntyi kaksi tytärtä. Ebba Löwenmark meni uusiin naimisiin Aarne Relanderin (1883–1972) kanssa vuonna 1939.

 

 

Ebba ja Arvid Löwenmarkin tyttären Marianne Lindbergin tyttäret lahjoittivat ”mamman” laukun museoon. Laukku on siis perintökalleus, jolla on tunnearvoa ja jota on säilytetty huolella sukupolvien ajan. Pelkästään kauneudenhoitovälineille tarkoitettu matkalaukku on ollut ylellisyystavara, josta on pidetty hyvää huolta. Laukussa on hyvin kattava valikoima tyylistään tinkimättömän naisen (ja miehenkin!) matkan aikana pukeutumisessa ja kauneudenhoidossa tarvitsemaa välineistöä, muun muassa kiharrussakset, peili, kenkälusikka, hiusharja ja kampa, vaateharja, kynsienkiillotin, monenmuotoisia lasipulloja ja -purnukoita hopeakorkilla tai kromatulla korkilla sekä parranajovälineet.

Kuvat:

Ebba Sovelius-Löwenmark-Relander (1892–1973)
Nuori Ebba Sovelius Sveitsissä 1910-luvulla

Sisäoppilaitoksen tyttöjä Lausannessa
Ebba Katinka Ljunggren-Sovelius-Lagerlöf (1862–1932)

 

Kirjasuosituksia kesälle 2018

Kirjasto ja Raahen kirjaklubi ry ovat yhdistäneet voimansa kirjallisuuden esiintuomiseen. Tänään blogissamme ilmestyy ensimmäinen kirjastolaisten ja klubilaisten kirjasuosituslista. Näitä listoja julkaistaan blogissamme muutaman kuukauden välein. Listat julkaistaan myös paikallislehti   Raahen Seudussa. Listat pitävät sisällään meidän mielestämme mukavaa luettavaa. Mukana on sekä romaaneja että tietokirjoja.

Viedään kaikki lukemisen ilosanomaa eteenpäin.

Ja tässäpä tämä ensimmäinen on!

 

Annan, Mikon ja Arjan suosituksia kesälukemiseksi.

Romaanit

Marianne Kurtto: Tristania. WSOY 2017.

Runoilijana ja kääntäjänä tunnetun Kurton esikoisromaani on varmaotteinen teos pienestä tulivuorisaaresta ja sen asukkaista. Tristanian kieli on kaunista, lyyristä ja ilmaisuvoimaista.

Katariina Ranne: Miten valo putoaa. Gummerus 2017.

Miten valo putoaa kertoo kahden erilaisen etsijän tarinan. Katariina Ranteen tarkkasanainen ja esteettinen kieli välittää taitavasti sen, miten valo ja varjo yhdistyvät elämässä aina.

Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin. S&S 2018.

Anyurun palkittu romaani on dystopia apartheid-yhteiskunnasta, jossa europpalaisista arvoista on tullut totalitaarisia totuuksia, mutta myös tarina rohkeasta yrityksestä luoda vaihtoehtoisia versioita hirvittävälle tulevaisuudelle.

Leena Krohn: Kadotus. Teos 2018.

Leena Krohnin uusimman romaanin todellisuutta venyttävät, tarkentavat ja horjuttavat tapahtumat ja hahmot kommentoivat terävästi kohti loppuaan marssivaa maailmaamme.

Nina Hemmingsson: På a svarar jag hej då. Orosdi-Back 2017.

Nina Hemmingsson ei arkaile sanoa ääneen sitä, mitä yleensä kaunistellaan ja mistä kuuluu vaieta. Usein yksiruutuiseksi kiteytyvä sarjakuva irroittelee sysimustalla huumorilla sekä rikkoo stereotypioita – ja tabuja – urakalla.

Ali Smith: Winter. Hamis Hamilton 2017.

Smith on omalaatuinen kertoja, joka leikkii kielellä ja tuntuu osaavan tehdä sillä ihan mitä vain haluaa. Häneltä on suomennettu ainoastaan kaksi kirjaa. Winter on toinen osa neliosaista sarjaa, jonka edellinen osa oli Autumn (yllätys!). Teokset ovat itsenäisiä.

Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton. Tammi 2018. Suomentanut Kristiina Rikman.

Alice Munroa suomeksi kääntänyt Kristiina Rikman on tarttunut Elizabeth Stroutiin. Edellinen suomennos Stroutilta on vuodelta 2001. Silloin kääntäjänä oli Marja Haapio. Lucy Bartonin itsenäinen jatko-osa Anything Goes on vielä parempi, joten toivottavasti Rikman kääntää senkin.

 

Nuorten romaanit, myös aikuiseen makuun:

Scott Bergstrom: The Cruelty. Nyt olet yksin. Otava 2017.

17-vuotias Gwendolyn Bloom lähtee Eurooppaan selvittämään isänsä katoamista. Häntä jahtaavat sekä CIA että armottomimmat rikollisliigat. Pelko estää meitä toimimasta mutta Gwenille pelko on vain tunne. Hän toimii. Otteessaan pitävän toimintatrilleritrilogian avausjakso.

John Boyne: Poika vuoren hupulla. Bazar 2017.

John Boynen monet lukijat tunnistavat teoksesta Poika raidallisessa pyjamassa (Bazar 2008). Poika vuoren huipulla kirjassa päähenkilönä on vuonna 1936 orvoksi jäänyt seitsemän vuotias, Pariisissa syntynyt, Pierrot. Hänet lähetetään tätinsä, isän siskon, luokse Saksaan. Täti toimii taloudenhoitajana salaperäisessä talossa. Taloa kutsutaan Berghofiksi. Boyne kuvaa selittelemättä miten nuori etsii hyväksyntää ja kuinka petollinen maailma vaikuttaa häneen.

Angie Thomas: Viha jonka kylvät. Otava 2017.

Vahva kuvaus suurkaupungin köyhän slummin asukkaiden elämästä ja selviämisestä. Nuori Starr joutuu kaverinsa Khalilin kanssa poliisin pysäyttämäksi. Poliisi on yksin. Starr tekee niin kuin poliisi käskee mutta Khalil ei, hän kääntyy kysymään Starrin vointia. Siinä samassa tienoon täyttää kolme laukausta. Kuka saa oikeutta ? Ketä uskotaan? Starr joutuu tahtomattaan keskelle valtataistelua.

 

Tietokirjat:

Elisabeth Åsbrink: 1947: mistä historiamme alkaa. Siltala 2017.

Elisabeth Åsbrink  kertoo vahvasti ajastamme ja vuodesta 1947, jolloin nykyinen maailmamme on juuri hahmottumassa. Åsbrink yhdistää taitavasti henkilökohtaisen yleiseen ja kytkee maailmanpolitiikan historialliset muutosvoimat arjen tapahtumiin ja yksilötasolle.

Elina Sana: Isän sota. Siltala 2017.

Isän sota-aikaiset päiväkirjamerkinnät vuorottelevat Elina Sanan muistelmien kanssa. Surullinen ja riipaiseva teos sodan rikki repimistä ihmisistä.

Sanna Nygvist & Outi Oja: Kirjalliset väärennökset. Gaudeamus 2018.

Mielenkiintoinen ja perusteellinen katsaus kirjallisiin väärennöksiin, identiteettivarkauksiin ja plagiaatteihin.

Alf Rehn: Johtajuuden ristiriidat. Docendo 2018.

Erittäin mielenkiitoisesti ja kansantajuisesti kirjoitettu teos johtajuudesta. Rehn tuo todella hyvin esille sen kuinka monista asioista johtajuus koostuu. Asioista, jotka ovat välillä ristiriidassa keskenään. Alf Rehn toimii nykyisin Tanskan Odensen Syddansk Universitetin innovaation, designin ja johtamisen professorina.

Zadie Smith: Feel Free. Essays. Penguin Books 2018.

Zadie Smithin ensimmäistä esseekokoelmaa epätasaisempi teos, mutta se johtuu erittäin korkealla olevasta rimasta.

 

Suomalaisuutta vuonna 2017

Mennyt vuosi oli tärkeä vuosi Suomelle. Maamme täytti tasan 100 vuotta. Blogimme täyttyi viime vuonna suomalaisista teoksista. Vuosi alkoi Rauha S. Virtasen Selja-kirjalla ja päättyi Madventures-kirjaan. Väliin mahtui sekä nykykirjallisuutta ja vanhempaa kaunokirjallisuutta, elokuvia, näytelmiä, blogeja, runoja, musiikkia että tietokirjoja. Kiitän Raahen kapuunginkirjaston ja Raahen kirjaklubin puolesta kaikkia kirjoittajiamme. Teidän ansiostanne 100 suomalaista teosta saivat näkyvyyttä. Urakka oli pitkä ja välillä tuntui, ettei tästä tule mitään. Silloin oli ihana kuulla ventovierailta asiakkailta, että tarvitaanko vielä kirjoituksia, voinko kirjoittaa siitä ja siitä kirjasta. Ruusuja jokaiselle kirjoittajalle, olette ne ansainneet. Ilman teitä sata teosta-blogimme ei olisi onnistunut.

Kuluvana vuonna jatkamme blogikirjoituksia. Jatkossa keskitymme nimenomaan kertomakirjallisuuteen. Kirjoituksia tulee harvakseltaan ehkä kerran parin kuukauden sisällä. Kirjasto ja kirjaklubi jatkavat tänä vuonna myös Kirjakahvila-toimintaa. Kokoonnumme parillisten kuukausien ensimmäisenä maanantaina keskustelemaan kirjallisuudesta ja muusta siihen liittyvästä. Tänä vuonna Kirjakahvilassa keskitytään novelleihin. Ensimmäinen tapaaminen on 5.2.2018 klo 17.30 pääkirjastossa ja aiheena on ”Mikä on novelli?” Alustajana toimii Satu Kallio.

Kiitos kaikille menneestä vuodesta. Jatketaan lukemisen ja kirjallisuuden parissa myös tänäkin vuonna.

Arja

Suomi 100 vuotta : Matkailua Rantalan ja Milonoffin tahtiin

Riku Rantala ja Tuomas Milonoff: Madventures – Uusi kansainvälisen seikkailijan opas (2013). Johnny Kniga.

Riku Rantalan ja Tuomas ”Tunna” Milonoffin kirjat ovat nuorille tai nuorenmielisille tarkoitettuja maailmaasyleileviä oppaita reppureissaamiseen, maailman ymmärtämiseen ja ihmisten kohtaamiseen. Madventures – Kansainvälisen seikkailijan oppaan ensimmäinen laitos julkaistiin 2007, ja päivitetty Uusi kansainvälisen seikkailijan opas ilmestyi 2013. Kyseessä on erilainen matkaopas maailmaan, laadittuna monelle televisiosta tutulla rennolla ja kuvia kumartelemattomalla tyylillä. Kirja kuuluu sarjaan, jossa kirjailijaparivaljakko on antanut vinkkejä matkailemisen lisäksi ruoasta, musiikista, elämäntaidosta sekä uusimmassa myös juhlimisen eri puolista.

Dynaaminen duo on Madventures-reissusarjansa lisäksi esiintynyt muun muassa Ylen Docventures-dokumenttisarjan juontajina sekä Mad Cook Show’n vetäjinä Nelosella.

Madventures-kirjasarjaan kuuluvat teokset:

Madventures : kansainvälisen seikkailijan opas. 2007.
Mad cook : kulinaristinen seikkailukirja. 2010.
Mad world : seikkailijan atlas. 2011.
Mad manners : seikkailijan etiketti : opas maailman tapoihin. 2012.
Madventures : uusi kansainvälisen seikkailijan opas. 2013.
Madventures : maailmanselitys : seikkailijan käsikirja kaikkeen. 2014.
Mad success : seikkailijan self-help : 99 askelta menestykseen duunissa, reissussa ja elämässä. 2015.
Mad music : musiikin maailma. 2016. (Kirjaan liittyy erikseen myyty single: Madventures: Hajotkaa pakkaseen [tekijöinä Zarkus Poussa-Paleface, Riku Rantala, Tuomas Milonoff]. 2016.)
Mad spirit : täydellisen juhlimisen opas. 2017.

Toni

 

Suomi 100 vuotta : Koiramäen joulukirkko

Mauri Kunnas: Koiramäen joulukirkko (Otava 1997)

Koiramäen joulukirkko on Mauri Kunnaksen huikea kunnianosoitus rakastamalleen Tyrvään kirkolle, joka tuhopoltettiin syyskuussa 1997. Kirjan tuotto lahjoitettiin kirkon uudelleenrakennustyöhön.

Kirjassa on suloinen, täynnä valoa ja lämpöä oleva joulutunnelma. Se on Mauri Kunnaksen ihastuttavia yksityiskohtia vilisevä kuvaus Pyhän Olavin kirkosta sellaisena kuin se oli.

Tarinassa äiti herättää Elsan ja Killen varhain jouluaattoaamuna. Joulukirkkomatka tehdään isän ajamassa reessä aisakellojen kilistessä.

Kirkko on juhlallinen väen tuotua kynttilät mukanaan. Miehet asettuvat toiselle, naiset toiselle puolen keskikäytävää. Elsa ja Killekin joutuvat näin eri puolille istumaan. Koska osa väestä on tullut hyvinkin kaukaa, saattaa uni yllättää . Unilukkari pitää lempeästi huolen, ettei joulusaarna menisi ohi korvien!

Joulukirkko kestää kauan. Jouluevankeliumin rovasti lukee korkealta saarnastuolistaan. Sen jälkeen päästään veisaamaan se tutuin virsi:

                     ’Enkel Paimenill’ puhui sanoill’ näill’:

                      Sangen hyvän sanoman sanon teill’,

                      Ilon teill’ ihanan ilmoitan,

                      Kuin Jumalalt’ julki teill’ suodaan..’

Elsa ja Kille laulavat täyttä kurkkua muiden mukana.

Joulukirkon päätyttyä väki palaa koteihinsa toivotettuaan hyvät joulut naapureiden kanssa.

– ’Kuka on ensimmäisenä kotona tuoden joulun Koiramäen tupaan’, isä hihkaisee reen viilettäessä kotia kohti.

Mauri Kunnaksen häikäisevä lastenkirjailijaura alkoi v. 1979  Suomalainen tonttukirja –teoksella. Kirjatarjonta, yli 50 teosta, on ihastuttavan mykistävä tarjoten oivaltavien ja hurmaavien kuvien lisäksi tietoa ja mukailtuja tekstejä. Yhtenä lukuisista esimerkeistä on Koirien Kalevala – moni lapsi ja nuori tuntee sen perusteella kansalliseepoksemme. Ko. kirjaa pojalleni lukiessani halusi hän aina nähdä taidekirjasta Akseli Galleen-Kallelan versiot  mm. Sammon taonnasta, ryöstöstä ja puolustuksesta.

Kunnaksen kirjoja on käännetty 35 kielelle ja julkaistu 36 maassa.

Mauri Kunnas kiteyttää itse elämänasenteensa: ’Tärkein harrastukseni on piirtäminen ja tarinoiden keksiminen – sehän juuri on työtäni. Taidan olla onnen poika!

Koiramäen Martta

Suomi 100 vuotta : Täällä Pohjantähden alla

Luin Väinö Linnan Pohjantähti-trilogian ensimmäisen kerran kolmisenkymmentä vuotta sitten. Joululomani kesti kaksi viikkoa ja kaksi ensimmäistä osaa löytyivät vanhempieni kirjahyllystä. Ahmin kirjat innoissani. Ne olivat vetävämpää tekstiä kuin yhteiskuntatieteelliset tenttikirjani.

Syvälle mieleeni painui muutama tapahtuma kirjoista. Suota kuokkiva Jussi opetti minulle kuinka pelto syntyy. Akselin ja Elinan yhteisen elämän kulkua seurasin tarkasti. Jännitin erityisesti sitä, selviääkö Akseli hengissä vankeudesta. Olihan jo kaksi Koskelan miestä ammuttu kapinoinnista syytettynä.

Muistaakseni toisen osan lopussa politiikassa kansanedustajaksi edennyt Janne Kivivuori tulee tapaamaan sisartaan Elinaa. Vai oliko Janne edennyt peräti ministeriksi ja matkusti autonkuljettajan kanssa? Sisarusten kohtaamisessa minua ihmetytti monta menetystä kokeneen Elinan seesteisyys. Luulin, että tähän loppuivat Pohjantähti -kirjat.

Luku-urakan jälkeen oli hyvä vähän hengähtää. Yhdellä kyläreissulla näin trilogian kolmannen osan kirjahyllyssä ja sain sen lainaan. Kolmannessa kirjassa kerrottiin ainakin Koskelan Kaarinan epäonnisesta avioliitosta.

Olen aina lukenut paljon, monesti nopeaan tahtiin. Nyt viisikymppisenä täti-ihmisenä hieman hämmästelen tuota nuoruuteni ”lukulomaa” opinnoista. Myöhemmin olen lukenut nuo Linnan kirjat uudestaan ja katsonut tv-filmatisointeja. Edellä kuvatut tapahtumat liitän kuitenkin ensimmäiseen tiiviiseen lukukokemukseeni Pohjantähti – trilogiasta.

E. N.

Täällä Pohjantähden alla I (WSOY 1959)

Täällä Pohjantähden alla II (WSOY 1960)

Täällä Pohjantähden alla III (WSOY 1962)

%d bloggers like this: