Raahen kirjasto

Arkisto

Kategoriat

Raahen kaupunginkirjasto

040 135 6799
ma - pe 10 -19
la 10 - 15

Suomi 100 vuotta : Titanic

Seitsemän: Titanic-novelleja

Luin kirjallisuuden kurssilla Aino Kallaksen Sudenmorsiamen ja ihastuin hänen kirjoitustyyliinsä. Jokin hieman vanhahtavassa kielessä vetosi minuun. Titanic toisaalta on ollut pitkäaikainen kiinnostuksen kohteeni. Kun sain tietää, että Aino Kallas on kirjoittanut Titanic-novelleja, minun oli aivan pakko saada novellikokoelma käsiini.

Seitsemän on julkaistu 1914, siis vain kaksi vuotta Titanicin uppoamisen jälkeen. En tiennyt lukiessani, oliko Kallaksella henkilökohtainen yhteys tähän surullisenkuuluisaan neitsytmatkaan. Nyt luettuani novelleja uudestaan, perehdyin enemmän hänen taustoihinsa.  Luomakunnan huuto koiran näkökulmasta kirjoitettuna on jäänyt erityisesti mieleeni. Eläimillä tuntuu olleen iso merkitys Aino Kallakselle.

En pystynyt lukemaan novelleja yhdeltä istumalta, sen verran elävästi ne on kirjoitettu. Jos kuitenkin tuntuu, että teksti ei yksin vie oikeaan tunnelmaan, kannattaa taustalle laittaa soimaan White Star Linen tunnusmarssi. Yhdessä novellit ja tuo musiikki ovat melko karmaiseva kokemus.

P.P.

Suomi 100 vuotta : Delawaren pojat

Intiaaneja näkyvissä

Kirjailija Heikki Jylhä syntyi Yhdysvalloissa ja muutti sitten takaisin Suomeen.  Delawaren pojat on hänen tunnetuin teos, ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1938.

Teoksen tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltain itärannikolla sijaitsevaan Delawareen ja eletään 1600-lukua. Kirjan tapahtumat sijoittuvat ruotsalaisten perustamaan siirtokuntaa, johon siirtolaisiksi lähetettiin Ruotsin metsäsuomalaisia esim. Värmlantista. Kirjan suomalaiset olivat lähteneet aikanaan Ruotsiin Rautalammilta.

Ruotsalaisten jälkeen uudet siirtolaiset hollantilaiset ovat ottaneet päätäntävallan alueella ja teoksessa käsitellään myös brittien tuloa alueelle, lisäksi tietenkin alueen alkuperäiset asukkaat intiaanit ovat kirjassa hyvin esillä.

Kirjan päähenkilö on Olli Hartikka ja hänen kaverinsa Lassi Kokkinen. Tapahtumat lähtevät nopeasti liikkeelle. Intiaanit ovat kokeneet tulleensa maan alkuperäisinä asukkaina pahasti jymäytetyksi, uudet tulokkaat eivät kunnioita tekemiään sopimuksia ja intiaanit kokevat olonsa uhatuksi.

Siirtokunnassa eri väestöryhmien välillä tilanne alkaa vähitellen kärjistyä. Ollin kodista varastetaan koira.  Myöhemmin häviää hevonen ja muutenkin alueella alkaa liikkua epämääräisiä hiippareita.  Hallinto antaa siirtolaisille käskyn muuttaa linnoitukseen ja Ollin vanhemmat lähtevät linnoitukseen suojaan, mutta Olli jää yhdessä kaverinsa Lassin kanssa suojelemaan taloa hyökkääjiä vastaan.

Pojat eivät ainoastaan suojele perheen omaisuutta mahdollista hyökkääjää vastaa vaan he alkavat omatoimisesti ottamaan selville, mistä tässä kaikessa on kyse.  Yhdessä he lähtevät matkalle läheiseen intiaanikylään selvittämään tilannetta.  Tapahtumat etenevät nopeasti ja ne kysyvät kaveruksilta neuvokkuutta, miten tilanne ratkaistaan siten, että ei synny suurta taistelua siirtolaisten ja intiaanien kesken.  Eri intiaaniheimojen päälliköt suunnittelevat suurta taistelua siirtokuntaa vastaa.  Suuri Henki on luvannut olla heidän mukana mahdollisessa taistelussa.

Löytääkö Olli Hartikka tähän ongelmaan ratkaisua ja millainen se on, se selviää kirjan lopussa.  Teos etenee vauhdikkaasti eteenpäin.

Alun alkaen olen lukenut Delawaren pojat kansakoulun alaluokilla.  Lainasin kyseisen kirjan koulumme kirjastosta. Luin myös muita intiaaniseikkailuja käsitteleviä teoksia.

Teos on hyvin kirjoitettu, kirjailija on selvästi perehtynyt taustatietoihin.  Intiaaniheimot ovat hyvin hallinnassa.  Hyvä lukuelämys vuosikymmenten takaa.

Intiaaniseikkailuista tykännyt

Suomi 100 vuotta : Äitiydestä?

Elina Loisa: Rajantakaiset (Tammi 2016)

Lapsiperheistä ja pienten lasten äideistä on viime vuosina kirjoitettu paljon kirjoja. Äitiys on yksi tämän kirjan teemoista mutta näkökulma on uusi ja nykyaikainen: isä on kadonnut virtuaalimaailmaan, pelaamaan verkkoroolipeli World of Warcraftia. Leo pelaa ja elää suuren talon kellarikerroksessa eikä Salome-äiti näe häntä kuukausiin.

Toinen kirjan teema on kuolleiden kanssa kommunikointi nykyteknologialla. Kun Salomen isoäiti Hilda kuolee, samalla kellonlyömällä Salomen sähköpostiin tulee pyyntö kirjoittaa artikkeli isovanhemmista. Oliko tämä viesti Hildalta? Leo puolestaan on onnellinen löydettyään tietokonepelistä nuorena kuolleen ensirakkautensa. Onko rakastettu palannut tähän maailmaan pelaamaan Leon kanssa?

Samalla käydään läpi Salomen äidin ja äidinäidin historiaa, isättömyys on kulkenut suvussa. Mummo joutui lähtemään Karjalasta, äiti valitsi työn perheen sijaan. Kirjan sanoin ”Hyvissä perheissä on aina salaisuuksia.” Lopulta voi jäädä pohtimaan, ketkä voivat muodostaa perheen tai millainen on hyvä perhe?

Helposti luettu kepeä kirja tämän ajan nuorten aikuisten elämästä. Salomen ystävän synnytyksen kuvaus oli erityisen riemastuttavaa luettavaa minulle, ehdoton suosikkini. Kirjan henkilöiden elämää oli miellyttävä seurata tämän kirjan verran.

Elina Loisa oli minulle entuudestaan tuntematon kirjailija. Hän on syntynyt 1978 ja tämä on hänen toinen kirjansa. Esikoisromaani Julkeat ilmestyi 2010. Löysin tämän kirjan viime syksynä kierrätyskeskuksesta ja hämmästyin miksi näin uusi kirja oli laitettu kiertoon. Olen iloinen että ostin sen.

Anu O.

 

 

Suomi 100 vuotta : Kuuma moottoritie

Pelle Miljoona. Moottoritie on kuuma

Alakouluajoiltani 1970 ja 1980 -lukujen vaihteessa muistuvat mieleeni käsityötunnit erityisen mukavina. Käsityötunnilla sai istua ryhmissä ja jutella käsitöiden tekemisen lomassa. Eräällä kerralla juttelimme Lauran, Päivin, Tiinan ja Katjan kanssa musiikista. Olin itse juuri kokenut hyvin ravisuttavan kuuntelukokemuksen. Tuskin löysin sanoja kokemukseni jakamiseksi kavereille. Olin radiosta kuullut Pelle Miljoonan laulaman ”Nuoret sankarit” kappaleen. Ja se oli ihastusta ensi kuulemalta.

Pelle Miljoona lunasti miljoonakertaisesti häntä kohtaan syntyneen ihailuni vuonna 1980 ilmestyneellä ”Moottoritie on kuuma” –albumilla. Ei mikään ihme, että albumi on määritelty suomirockin klassikoksi. Se sisältää hittibiisin toisensa perään, kuten nimikkobiisi Moottoritie on kuuma sekä Juokse villi lapsi ja Hyvää yötä maailma.

Pelle Miljoona Oy yhtyettä on genretetty punkbändiksi ja uuden aallon yhtyeeksi. Uusi aalto (engl. New wave) on termi, jota on käytetty kuvaamaan monia musiikkityylejä. Yleensä se viittaa 1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun rockmusiikkiin, joka kehittyi Yhdysvalloissa ja Euroopassa punkin jälkeen ja on sen jonkinlainen siistitympi muoto. Uuden aallon yhtyeitä ja artisteja yhdistivät lähinnä asenne ja mutkaton suhtautuminen musiikkiin. Soittotaitoa tärkeämpää oli musiikin luomisen ilo. Pelle Miljoona Oy yhtye on uuden aallon peruskivi ja kehittäjä Suomessa. Muita uuden aallon yhtyeitä ja artisteja Suomessa ovat mm. Hassisen kone ja Tuomari Nurmio.

Pelle Miljoona on vaikuttanut elämääni vahvasti. Laura, Päivi, Tiina eikä Katjakaan olleet kuulleet Pellestä ja jatkossakin olin mieltymykseni kanssa melko yksin. Pellen mukana lähdin valtavirrasta kiintoisille ja omalta tuntuville sivupuroille. Tyttökerhosta kotiin kävellessäni tapailin esiteinin mielenmylleryksessä Pellen sanoja: ” Rintaa pakottaa, sydän tahtoo lentää, juosta tuulen selkään”. Ja elämä soi korvissani ja tuoksui tuulessa! Minusta oli tullut villi lapsi, pikkupunkkari, ainakin sisäisesti! Ja tunnustan yhä olevani sellainen.

Moottoritie on kuuma -albumi on kestänyt aikaa hyvin. Kappaleet tuntuvat yhä puhuttelevilta ja raikkailta! Tässä näyte kertomukseni ytimestä: Juokse villi lapsi ❤
https://www.youtube.com/watch?v=s_LQXAnjKYc

 

Kirsi

Suomi 100 vuotta : Marras

Sami Lopakka: Marras (Like 2014)

Marras kertoo Muhokselta lähtöisin olevan hevibändin kiertueesta Keski-Euroopassa.

Aika hurjaa rypemistä, mutta myös kauniita kohtia, esimerkiksi kun päähenkilö puhuu raskaana olevasta vaimostaan, jota kaipaa. Autenttisen oloista kuvausta, jossa särmikkäästi ja suorasanaisesti sattuu ja tapahtuu. Säihke ja kimallus ovat kiertuelämästä kaukana. Taustalla lienevät Sami Lopakan oman edesmenneen bändin seikkailut maailmalla. Ajauduin kirjan kanssa muodikkaasti epämukavuusalueelleni, mutta ehkä on terveellistäkin lukea välillä jotain ihan muuta kuin yleensä.

S.K.

 

Kirjailijasta tietoa mm Kirjasammossa.

 

Suomi 100 vuotta : Eurooppa ja Suomi

Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet (WSOY 2016)

Suomessa vietetään toukokuun 9. päivä Eurooppa-päivää. Silloin nostetaan Suomen lippu salkoon juhlistamaan päivää. Jokainen voi tykönänsä miettiä millä perustein kyseistä päivää viettää. Suomi niin kuin koko Eurooppa on muuttunut vuosien, vuosikymmenten ja vuosisatojen aikana. Läpi Euroopan on nähty nälkää, taisteltu, vaellettu, itketty ja naurettu. Eurooppa voidaan jakaa maantieteellisesti pienempiin osiin. Puhutaan Etelä-Euroopasta, Keski-Euroopasta, Länsi-Euroopasta, Itä-Euroopasta ja Pohjois-Euroopasta. Suomi kuuluu maantieteellisesti Pohjois-Eurooppaan ja olemme keskisestä Euroopasta katsottuna todella syrjässä. Olemmeko kuitenkaan kovin paljon erilaisia kuin muut eurooppalaiset? Niinpä, niin.

Emma Puikkosen kirjaa lukiessa nousi mieleeni miten paljon olemme sidoksissa muihin ihmisiin ja tapahtumiin. Miten usein erilaisten ihmisten kohtalot risteävät keskenään. Olemme kaikki ihmisiä asuimmepa missä tahansa.

Kirja alkaa vuoden 1980 tapahtumilla, jolloin tsekkiläinen rekkakuski Toma ottaa kyytiin pohjoismaalaisen liftarin Johanneksen jossakin päin matkalla kohti Espanjaa. Samaan aikaan Gdanskissa tapahtuu jotain mikä muuttaa Puolaa radikaalisti.

Emma Puikkosen kirjassa tutustutaan erilaisten ihmisten elämään ja arkeen eri puolilla Eurooppaa. Hän kirjoittaa tavallisista ihmisistä, heidän tavallisista asioista. Tavallisten ihmisten arki on sidoksissa toisiinsa ja kaikkiin niihin tapahtumiin, joita Euroopassa on koettu vuonna 1980 ja sen jälkeen. Alussa tavattuun Johannekseen ja myös Tomaan törmätään myöhempinä vuosina toisissa paikoissa toisen henkilön kautta. Lopulta kirjassa päädytään vuoteen 2027 ja kerrotaan Immin tarinaa ja elämää.

Immi on saanut alkunsa äitinsä Fadumon ollessa pakomatkalla Somaliasta kohti parempaa elämää. Fadumo matkaa ihmissalakuljettajien huostassa pitkän matkan ja päätyy Ruotsiin. Hän saa elämälleen uuden alun ja hän päätyy kirjan alussa tavatun Johanneksen henkilökohtaiseksi avustajaksi. Fadumon tytär Immi saa paljon paremmat mahdollisuudet elää kuin hän itse. Immi on tulevaisuuden aikuinen. Tulevaisuuden, jossa luodaan maailmaa ja ohjataan ihmisten toimintaa piilotetun tietoisesti.

Emma Puikkonen on kirjassaan yhdistänyt hienosti tavallisen ihmisen elämän eri puolilla Eurooppaan. Tapahtumien taustalla on aina jokin tärkeä tapahtuma – Gdanskin lakot, Berliinin muurin murtuminen, tapahtumat Itä-Euroopassa ja entisen Jugoslavian alueella, maahanmuuttoaalto. Kaikilla on yhteys toisiin – tapahtumilla, ihmisillä. Kirja oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi vuonna 2016. Kirja on erilaisuudessaan todella kiehtova.

Arja

Elina Puikkosesta on lisätietoja Kirjasammossa.

Suomi 100 vuotta : Koirankynnen leikkaaja

Veikko Huovinen: Koirankynnen leikkaaja (Otava 1980)

”Kirja on hyvä kaveri. Avattuna se on avoin jokaiselle, suljettuna se on hiljaa eikä häiritse…”  sanoi Veikko Huovinen (7.5.1927 – 4.10.2009).

Huovisen laaja tuotanto tarjoaa lempeitä, ärhäköitä, pohtivia ja originelleja kavereita.  Vuonna 1980 ilmestynyt Koirankynnen leikkaaja on Huovisen omien sanojen mukaan ”ylistyslaulu niille ihmisille, jotka elivät poliittisesti kiihkeässä ilmapiirissä ja rakensivat yhteiskuntaa – ja hyvähän siitä tuli”.

Sodassa päähän vammautunut Mertsi Vepsäläinen työskentelee kirvesmies Ville Kuosmasen melko taitamattomana apumiehenä. Pienissä maistissaan Ville kehuu Mertsille koiraansa Sakkea, joka on ”koirana sitä samaa kuin Toivos-Esteri naisena”. Sakella on kuitenkin yksi paha vika. Sen takakäpälissä, varpaiden kynsiä ylempänä olevat kynnet muodostivat renkaan, kannuksen. Kynsirengas tarttui helposti risuihin, repi käpälää ja aiheutti Sakelle kipua ja tuskaa. Vaikka vamma oli tehnyt Mertsistä siipirikon linnun kaltaisen avuttoman, oli ihanteellisuus kaikkeen pieneen säilynyt. Mertsi koki pakottavaksi tehtäväkseen lähteä pelastamaan koira tuskallisesta piinasta. Huovinen ei kuljeta Mertsiä suoraan Kainuun Kaihlaniemeen Saken kotiin. Lukija saa seurata ankaran pakkastalven kuvaamista, pienen jäniksen pojan ja ketun kilpajuoksua, joka päättyy yöhön kantautuvaan hyytävään kuolinrääkäisyyn. Elettiin sodan jälkeistä aikaa. Kaikesta oli puute, elintarvikekorteilla sai tavaraa, jos sitä oli. Kahvin hajua saivat haistella vain kaikkein ansioituneimmat, hyödylliset ihmiset. Yhteiskuntaa rakennettiin. Teollisuus nieli puuta, metsät savottamiehiä. Sodan käyneitä miehiä tarvittiin isänmaan uudelleenrakentamiseen. Huovinen kuvaa savottaelämää tarkasti, lempeästi ja miesten raskasta raatamista ymmärtäen. Savotassa Mertsi tapaa Eetvi Mannisen, Huovisen kuvaaman hyvän ihmisen. Mertsi saattoi vamman seurauksena unohtaa oman olemisensa, mutta Sakkea hän ei unohtanut. Vaiheitten jälkeen Mertsi löysi Kaihlaniemeen. Aluksi Sakke suhtautui kyräilevästi Mertsiin. Vähitellen luottamus salli jo rapsutuksen ja niin Mertsi saattoi tarttua leikkuriin tehtävän suorittaakseen. Mutta Sakke säikähti ja puraisi Mertsiä  käteen. Näin oli maailman koira taas puraissut, toteaa Huovinen viimeisessä lauseessa!

Markku Pölönen on ohjannut kirjasta tehdyn elokuvan, jossa Mertsiä näytteli Peter Franzén ja Eetvi Mannista Taisto Reimaluoto. Elokuva toteuttaa hyvän miehen teemaa. Pölönen on kertonut, että ensi-illan aikoihin 2004 elokuvassa nähtiin puutteellisuutta, koska siitä puuttui suuri paha.  Pölönen torjui näkemyksen: Vastavoima on elokuvateatterin ulkopuolella. Pahoja ihmisiä ei ole. Pelkureita on.

Ritva Pesonen-Ehrola

 

Lisätietoa kirjailijasta mm Kirjasammossa.

Elokuvasta on lisätietoa kansallisfilmografia Elonetissä.

%d bloggers like this: